8. toukokuuta 2019

maggie nelson: sinelmiä




Maggie Nelson: Sinelmiä
Suomentanut: Kaijamari Sivill
Kansi: Jussi Karjalainen
Kustantanut: S&S (2019)
Sivuja: 96
Arvostelukappale

"Niin minä rakastuin väriin - tässä tapauksessa siniseen - kuin olisin langennut lumoukseen, jossa halusin kaikin voimin pysyä, josta halusin pois, vuoron perään."

Maggie Nelsonin Argonautit hurmasi viime vuoden lopulla kunnolla, siihen upposi kunnolla ja rakastui, ja odotukset tänä keväänä suomennettua Sinelmiä kohtaan olivat siis suuret. Valitettavasti ehkä liiankin suuret, vaikka Nelsonille tyypillistä kaunista kieltä ja viittauksia muihin ajattelijoihin löytyikin. 

Sinelmiä on tutkielma sinisestä väristä listamuodossa, mikä on alkuasetelmana hurmaava, rakastanhan listoja. Kuitenkin se jäi lukukokemuksessani enemmän anekdoottimaiseksi sinisen pohdiskeluksi ilman, että mikään piti tekstiä yhdessä. Viittauksia tuntui välillä olevan enemmän kuin Nelsonin ajattelua, kauniita lauseita pääsi esiin vain silloin tällöin ja juuri kun luuli saavansa jostain kiinni, lähti Nelson toiseen suuntaan kirjoittamisensa kanssa. Käännös oli onnistunut ja kirjan ulkoasu upea, mutta tällä kertaa Nelsonin teksti ei vakuuttanut. Alle 100-sivuinen kirja tuntui työläältä lukea loppuun, kun olisi niin halunnut tykätä ja rakastua taas, eli ehkä jäin omien odotusteni vangiksi? Suurin ongelmani oli se, että kirja ei herättänyt tunteita vaikka olikin kirja toisen ihmisen rakkaudesta ja intohimosta. Se ei välittynyt, se jäi jonnekin kirjan sivujen ja aivokuoreni välille lipumaan, karkasi paremmille poluille. 

Nelson on selvästi älykkö ja viittaukset sellaisia, että osasta en ole kuullutkaan. Tämä saattoi myös olla yksi luotaantyöntävä osa kirjaa: enkö minä olekaan tarpeeksi fiksu lukemaan tällaista? Luulinko ymmärtäneeni Argonautteja, ymmärsinkö kuitenkaan? Miksi en ymmärtänyt tätä, miksi en rakastunut, miksimiksimiksi. Nelson vastaa tähän kuitenkin itse: "Kun jokin lakkaa tuottamasta mielihyvää, sitä ei saa puhumalla takaisin." Joten palannen tähän joskus myöhemmin, joskus kun aika on ehkä otollisempi, minä viisaampi tai valmiimpi olemaan ymmärtämätön. Upeaa kuitenkin on, että tällaista kirjallisuutta suomennetaan ja sille on yleisönsä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥