15. toukokuuta 2019

aino vähäpesola: onnenkissa



Aino Vähäpesola: Onnenkissa
Kansi: Anna Salmi
Kustantanut: Kosmos (2019)
Sivuja: 191
Arvostelukappale

Haasteet Lukemattomat naiset vol. 2: kirja feminismistä

"Runoilijajumalatar kunnes toisin todistetaan! Vai pikkumainen, rohkea, pelokas, hauska ja peruslaiska, minun kaltaiseni ihminen kunnes toisin todistetaan?"

T Ä Y D E L L I N E N. Mitä muuta tästä kirjasta voi edes sanoa?

Yritetään kuitenkin. Aino Vähäpesola on esikoiskirjailija, joka tekee graduaan Edith Södergranin runojen feministisestä luennasta. Onnenkissasta piti tulla kirja Södergranista, mutta siitä tuli sen lisäksi kirja joogasta, seksistä, naiseudesta ja setien ehdoilla rakennetusta maailmasta. Eli siis about kaikesta, mistä tällainen 25-vuotias helsinkiläisfeministi kiinnostuu. Jotain sukupolvikokemusta tässä on ilmassa.

Onnenkissa luikertelee ohi genremäärittelyjen, kastaen varpaitaan niin romaaniin, autofiktioon ja esseehen. Se on kirja, jota alleviivaa, ympyröi, laittaa vielä huutomerkinkin viereen, koska teksti puhuttelee niin kuin mikään ei ole pitkään aikaan puhutellut. Rakkaus ja patriarkaatti, ihanimmat aiheet feministin käsitellä, koko tunteiden kirjo ja sen nieleminen samaan aikaan. Löysin myös parhaimman määritelmän feminismille pitkään aikaan: "Feminismi on mitä suurimmissa määrin oman mielen vääristymien pitkäjänteistä korjaamista." 

Vähäpesola käy kirjassa läpi Södergranin ympärille rakennettua myyttiä kuolemansairaasta runoilijajumalattaresta, käy läpi sitä, miten turhaa on yrittää luoda hahmoa henkilöstä, joka ei sellaiseksi suostu. Voisiko tekstin antaa puhua puolestaan, tarvitseeko aina tuntea ihminen tekstin takana? On kuitenkin hyvä ratkaisu, että Södergranin rinnalla on Vähäpesolan oma (?) tarina, kaksi nuorta naista ja kirjallisuuden kulkijaa, sillä tavoin kirja tulee nykypäivään. On hurmaavaa, miten sata vuotta sitten kirjoittaneen runoilijan ja suolavesitankissa kellumisen voi yhdistää. Vähäpesolan ajatukset ja oivallukset sekä kieli, millä hän niitä kuvaa, on ihana. Kirja oli niin ihana, etten osaisi edes sanoa siitä mitään kriittistä. Onnenkissa pääsee kirjahyllyni lempikirjojen joukkoon, niihin kirjoihin, joita haluaisin lukea vain koko ajan uudestaan ja uudestaan. Miten jotain voi rakastaakin näin yllättäen ja silti niin kuin olisimme olleet yhdessä jo iäisyyden.

"He eivät tajunneet, että joskus oma elämä ja luettu teksti kohtaavat, eikä sille voi mitään. Kohdatessaan vaikuttavan ja puhuttelevan tekstin jokainen lukija näyttelee itse osaa lukemassaan."

1 kommentti:

  1. Heräspä nyt vahva kiinnostus tätä kirjaa kohtaan sun kirjoituksen perusteella.

    VastaaPoista

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥