14. huhtikuuta 2019

linda-maria roine & venla pystynen: mercedes bentso - ei koira muttei mieskään

Linda-Maria Roine & Venla Pystynen: Mercedes Bentso - ei koira muttei mieskään
Kustantanut: Johnny Kniga (2019)
Sivuja: 320 / 6h 5min

Haasteet: Lukemattomat naiset vol. 2: omaelämäkerta

"Naisena ei voinut mennä mihinkään yöksi ilman et oli valmis panemaan tai pakenemaan."

Mercedes Bentso: ei koira muttei mieskään on 25-vuotiaan Linda-Maria Roineen elämäkerta rankasta lapsuudesta, hyväksikäytöstä, oman paikan etsimisestä, narkkarimaailmasta, romanikulttuurista, mielenterveyden särkymisestä ja palasten keräämisestä. En arvostele Roineen elämää tai valintoja, vaan kirjaa ”teknisine” puolineen. Tämä on tarina, jota on välillä epämukava lukea, mutta jonka useampien pitäisi kuulla. 


Kuuntelin kirjan äänikirjana Roineen itsensä lukemana ja se oli hyvin toteutettu. Äänikirjana toisteisuus ei häirinnyt niin paljon kuin olisi ehkä luettuna häirinnyt. Kirjassa Roine lukee biisejään ja ne on sijoiteltu tarinan kronologian mukaan, biisit ovat välillä suoria kohtauksia Roineen elämästä ja välillä taas tunteiden purkamista ja raivoa. Vaikka kirjasta tai Roineen lyriikasta ei pitäisi, ei voi olla huomioimatta sen feministisiä saavutuksia: romanikulttuurissa eläneen entisen narkkarin raivo hyppää silmille, korville, ihon alle eikä päästä helpolla. Menestystarinoita on kuultu ja vaikka tämäkin omalta osaltaan on sellainen, ei Roine väitä olevansa ehjä tai valmis. Ihanaa kirjassa oli se, kuinka Roine tuo esille äitinsä loppumatonta tukea ja hyväksyntää, vanhemman ehdottoman rakkauden merkitystä elämässä selviytymiselle. 

Todennäköisesti olisin pitänyt kirjasta enemmän, mikäli se olisi lopetettu eri tavalla. Lopussa Roine summaa yhteen elämänsä tapahtumia ja missä hän on nyt menossa. Kirjan loppupuolisko keskittyy Roineen kehittyvään suhteeseen hänen avopuolisoonsa Janneen. Petyin, kun useita kertoja seksuaalisen väkivallan, manipuloinnin ja lähisuhdeväkivallan uhriksi joutunut Roine ei kerrokaan lopussa uransa suunnasta, omista unelmistaan vaan siitä, kuinka ihanaa on olla avovaimo ja äitipuoli. Lopusta tulee olo, että kaikesta miesten tekemästä väkivallasta selviää, kun löytää oikean miehen ja se ei tunnu siltä viestiltä, mitä kirjan ”pitäisi” välittää. Toki Roineen puolesta on onnellinen, mutta suuremmassa kaavassa naisten perinteisistä rooleista ei pyristelläkään irti niin kuin muu kirja antaa ymmärtää. Samoin kirjaa voi valitettavasti lukea stereotypioita toisintavana kertomuksena. Lähes kaikki Roineen tapaamat romanimiehet ovat narkkareita, jotka hakkaavat naisia ja kritiikittä kirjaa voisi lukea omia ennakkoluuloja pönkittämään. Tämä tuskin myöskään on ollut Roineen tarkoitus, mutta valitettavasti hyvät tarkoitusperät eivät pyyhi sitä, mitä paperilla on.

Kaiken kaikkiaan kirja on elämäkerta, jonkalaisia toivoisin enemmän julkaistavaksi. Vaikka narkkarielämäkertoja on luettu jo vuosikymmeniä, asiat ja asenteet eivät ole muuttuneet tarpeeksi, jotta huumeriippuvaiset saisivat tarvitsemansa avun ja ymmärryksen. Kritiikittä kirjaa ei kannata lukea, mutta jos kriittistä lukutaitoa käyttää, voi kirjasta saada paljonkin irti. Äänikirjalle suuri suositus!

2 kommenttia:

  1. Mää oon arponu, että lukisinko tämän vai en. En tiedä vieläkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä lukemaan tai kuuntelemaan, jos kiinnostaa. Ajatuksia herää varmasti!

      Poista

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥