19. maaliskuuta 2019

minna canth: ihmisen kuvia


Minna Canth: Ihmisen kuvia
Toimittanut: Minna Maijala
Kustantanut: Gummerus (2019)
Kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti
Sivuja: 299

Pyydetty kustantajalta arvostelukappaleeksi

"- Ehk' ei tietensä, ei ajattele sitä selvään, eikä tunnusta kenties itselleenkään.
- Niin, kyllähän ihmis-sydän on kummallinen kapine."

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää! 175-juhlavuosi ei ole kirjamaailmassa mennyt ohi, vaan Canth-aiheisia kirjoja on tullut vuoden sisään useita. Niistä kaunein on Minna Maijalan toimittama Ihmisen kuvia, jossa on yhdeksän Canthin tuntemattomampaa novellia. Olen aiemmin lukenut Canthilta vain Anna Liisan lukiossa sekä viime vuonna Minna Canth -lukuhaasteeseen Työmiehen vaimon. Canth on kuitenkin kirjailija, johon haluan enemmänkin paneutua, onhan hän suomen OG feministi. Ihmisen kuvia oli hyvä johdattelu Canthin teosten teemoihin ja kieleen, eikä hurmaantumiselta voinut välttyä.

Novellien kantavina teemoina ovat köyhyys, epäoikeudenmukaisuus, normeja kyseenalaistavat hahmot, kärsimys ja kuolema. Yllätyin, että useammassa novellissa tehtiin itsemurha tai ajateltiin sen tekemistä, mutta Maijala tuo esipuheessaan esille itsemurhan olleen tabu, jota Canth halusi käsitellä. Myöskin mielen sairauksia käsitellään useassa novellissa, ovat ne sitten synnynnäisiä tai johtuvat liiasta joutilaisuudesta ja itsekkyydestä. Ihmisen kuvat eivät ole kauniita tai säröttömiä, mutta siksi Canth niin vaikuttava kirjoittaja onkin: tuo ihmisen esiin kaikkine inhottavine, hankaline puolineen puolueettomasti ja rehellisesti, jättäen lukijalle tilaa tulkita. Siltikin Canthin mielipiteet tulevat novelleista vahvasti esiin eikä jää epäselväksi, mitä mieltä hän on esimerkiksi luokkaeroista tai sairaiden kohtelusta. Novelleissa pohditaan myös lähes filosofisesti ihmiselon tarkoitusta ja onnellisuutta, mikä saa lukijankin pohtimaan, pysähtymään ja tuumimaan, ovatko ajatukset sittenkään muuttuneet niin paljon noista ajoista. Kieli on hurmaavaa ylimääräisine kirjaimineen (kauvan, sydämmen) ja lainasanoineen (talrikkeineen), sillä suomen kieli oli 1800-luvun lopussa vasta kehittymässä nykyiseen muotoonsa. 

Maijalan kirjoittama laaja, taustoittava esipuhe on mainio pari novelleille. Sen sijoittaminen kirjassa ennen novelleja on kuitenkin hämmentävä ratkaisu, sillä novellien pääjuonenkäänteitä ja kohtaloita kerrotaan esipuheessa eikä tällöin lukijalle jää juonellisesti yllätyttävää novellien kanssa. Jätinkin esipuheen kesken ja luin sen vasta luettuani muuten kirjan loppuun, sillä vaikka 1800-luvun lopun teksteistä onkin kyse, en pidä juonipaljastuksista ja tekstin analysoinnista ennen omaa lukukokemustani, ennen kuin olen itse ehtinyt ajatella ja kokea, muodostaa mielipiteitä ja kysymyksiä. Maijalan esipuhe on ansiokas ja viittaa klassikkokirjallisuuden kaanoniin kiinnostavalla tavalla, mutta itse olisin jättänyt sen kirjassa loppuun, jotta lukija saa ensin lukea ja tunnustella Canthin ajatuksia ennen kuin ne selitetään hänelle auki. Kiinnostavinta Maijalan esipuheessa oli 1800-luvun lääketieteen rinnastaminen nykyisiin käsityksiin psykiatriasta sekä sen esille tuominen, että jo 1800-luvulla ajateltiin kiihtyvän elämäntahdin aiheuttavan erilaisia mielen ja kehon sairauksia. Tuntuu vaikealta kuvitella mitä Canth ajattelisi 2010-luvun menosta, kun kierroksia on otettu vain lisää. Ja jos tätä mietittiin jo lähes kaksisataa vuotta sitten, miksi kiihdytämme edelleen?

Kaikkein kiinnostavimpia novellihahmoja olivat Agnes (novellista Agnes) ja tohtori Hammar (novellista Lääkäri). Nämä hahmot kyseenalaistivat vallitsevia normeja naisen roolista ja rakkaudesta sekä mielenterveysongelmista ja niiden hoitotavoista. Vaikka ajattelussa ja asenteissa on menty paljon eteenpäin parissasadassa vuodessa, ei perinteisen naisen roolin korostaminen ja suosiminen tai mielenterveysongelmien stigma ole siltikään poistunut. Canthin tekstit ovatkin iäkkyydestään huolimatta relevantteja ja samaistuttavia. Kaiken kaikkiaan Ihmisen kuvia sai alleviivaamaan, ajattelemaan ja rakastumaan siihen ihanaan feministi-Minnaan, joka pitää vähempiosaisten puolta ja kyseenalaistaa suoraan valtarakenteita ja asenteita, joilla toisia sorretaan. Canthin yhteiskunnallista merkitystä ei voi vähätellä ja kiitos Minnan, minäkin pystyn kirjoittamaan tätä tekstiä sen sijaan, että olisin käsitöideni ja kotitöideni vanki. Sitä sopii arvostaa pohtiessaan sitä, mikä elämässä on tärkeää. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥