12. tammikuuta 2019

michelle obama: minun tarinani


Michelle Obama: Minun tarinani
Suomentanut: Ilkka Rekiaho
Kustantanut: Otava (2018)
Sivuja: 510
Arvostelukappale

"Olen tavallinen ihminen, joka huomasi kulkevansa epätavallista taivalta. Toivon tarinani kertomalla tekeväni tilaa muille tarinoille ja muille äänille, avartavani käsitystä siitä, kuka kuuluu minnekin ja miksi."

Michelle Obaman Minun tarinani (englanniksi Becoming) oli loppuvuoden 2018 kirjatapaus ja viimeinen kirja, jonka luin viime vuonna. Myönnän, etten ole kovin kiinnostunut Yhdysvaltojen politiikasta ja oikeastaan tämän kirjan pariin halusin Sivumennen-podcastin Obama-fanituksen takia. Kirjallisuuspodcastit ovat korvaamattomia, sillä ilman niitä olisi tämäkin kirja mennyt minulta varmasti ohi lukematta. Nyt aion lainata sitä eteenpäin, sillä tämä kirja voi avartaa monenlaisia silmiä.

Michelle Obama (os. Robinson) on Chicagon Southsidessa syntynyt, Harvardin käynyt juristi, sisko, tytär, äiti ja puoliso. Puoliso maailman cooleimmalle presidentille, Barack Obamalle. Vaikka Barack on kiistatta iso osa kirjaa, käydään siinä läpi silti Michelleä: hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan, uran aloittamista ja työpaikkojen vaihtamista, äitiyttä ja kumppanuutta, Michellen tunteita ja ajatuksia tähän kaikkeen liittyen. Elämäkerroissa minua ei juurikaan kiinnosta lapsuusajan kuvaukset eikä tämäkään tehnyt poikkeusta, vaikkei se varsinaisesti tylsä ollutkaan. Järkytyin hieman, kun jossain vaiheessa huomasin odottavani, milloin Barack saapuu kuvioihin. Minä, jokaisessa sosiaalisessa mediassa feminiksi itseäni kutsuva, odotan naisen kirjoittamassa omaelämäkerrassa, milloin mies saapuu kuvioihin?! Vähän hävettää, mutta niin se meni. Barackin ilmestyminen Michellen elämään kuitenkin toi tarinaan nostetta, vauhtia ja käänteitä: kontrollifriikki joka on suunnitellut elämänsä etukäteen ei ole yksinään ihan niin mielenkiintoinen "päähenkilö" kuin hyväsydäminen idealisti, joka tarttuu tilaisuuteen, kun se eteen tupsahtaa. 

Kirja on huolellisesti ja mukaansatempaavasti kirjoitettu eikä 500-sivuinen kirja tuntunut liian hitaalta tai pitkältä. Kirjan osat on nimetty Minuksi, Meiksi ja Enemmäksi, mikä toimii englanniksi paremmin kuin suomeksi (kirjan nimi Becoming -> Me, Us, More). Suomennoksessa oli jotain kummallisuuksia, esimerkiksi kirjassa käytettiin useaan kertaan sanaa gaypari homoparin sijaan ja jotkin itsestäänselvät asiat oli suomennettu, kun taas osa oli jätetty englanninkieliseksi. Se ei onneksi lukukokemusta juuri häirinnyt. 

Eniten pidin kirjassa rasismin ja seksismin kuvauksesta. En aiheen itsensä takia, tietenkään, vaan siksi että poliitikon puolison elämäkerta olisi voinut olla kaunisteltua kuvausta elämästä. Michelle ei sitä kuitenkaan niin kirjoita vaan kertoo henkilökohtaisen elämän rosojen lisäksi siitä, miten häntä ja hänen perhettään on kohdeltu ihonvärin ja ennakkoluulojen takia. Tuntuu absurdilta, että Michelleä on valmennettu, ettei hän näyttäisi niin vihaiselta vaan hymyilisi enemmän julkisissa tilaisuuksissa. Julkisuuden varjopuolet on kuvattu rehellisesti kuitenkaan mediaa demonisoimatta, vaan asiat todeten. Kevyempänä seikkana todettakoon, että rakastin esipuheen koirajuttuja. (Kirja siis alkaa näin: "Lapsena en toivonut suuria. Halusin koiran.") Oli ihana lukea, miten Michelle mietti koiriensa sopeutumista Valkoisen talon jälkeiseen elämään ja kuinka toinen koirista kakkasi Valkoisen talon lattialle. Koiraihminen minussa vakuuttui Michellestä jo ensimmäisillä sivuilla. 

En usko, että jatkossakaan luen hirveästi politiikassa toimivien henkilöiden elämäkertoja, mutta olen iloinen että luin tämän. Kirja on kiistatta päätynyt miljoonien ihmisten käsiin ja hyllyille ja Michellen tarina voi varmasti avartaa katseita ja inspiroida niitä, jotka eivät kuulu valtaenemmistöihin ottamaan tilaa, korottamaan ääntä ja toteuttamaan unelmia, joihin harva uskoo. Maailmaan täytyy mahtua monenlaisia ääniä ja valkoinen heteronormatiivinen miesylivalta saisi olla historiaa. Yhdysvaltojen ensimmäistä naispresidenttiä odotellessa!

4 kommenttia:

  1. Tykkäsin myöskin tästä paljon ja se kuva, joka tässä kirjassa Michellestä välittyy vastasi pitkälti sitä, mikä minulla on hänestä ollutkin. Hienoa, että hän aina jaksaa nostaa esiin tyttöjen asiaa ja teki konkreettisia hyviä tekoja First Lady -aikanaan asioiden muuttamiseksi parempaan suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehdottomasti! Etenkin kontrastina nykyiseen presidenttiin ja valtiojohtoon... Michelle on kyllä ihana <3

      Poista
  2. Tämä kyllä kiinnostaa minuakin kovasti.

    VastaaPoista

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥