27. tammikuuta 2019

astrid lindgren: veljeni leijonamieli


Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli
Suomentanut: Kaarina Helakisa
Kuvittanut: Ilon Wikland
Kustantanut: WSOY (30.painos 2009)
Sivuja: 231

Lukuhaasteet: Joka päivä on naistenpäivä -klassikkohaaste & Reading Women Challenge, kohta 5: children's book

"Mutta silloin Joonatan sanoi, että oli asioita, jotka oli tehtävä, vaikka ne olivatkin vaarallisia. 
- Minkä takia? minä kysyin. 
- Muuten ihminen ei ole ihminen vaan vain rikkahippunen, Joonatan sanoi."

Yksi rakastetuimpia lastekirjallisuuden klassikoita on Veljeni Leijonamieli. Korpun ja Joonatanin seikkailut Nangijalassa ovat lähes jokaiselle tuttuja, mutta lyhyt kertaus kuitenkin: Korppu on pieni poika, joka on kuolemansairas. Hän asuu äitinsä ja isoveljensä Joonatanin kanssa pienessä asunnossa ja suurimmaksi osaksi makoilee ja yskii kaiket päivät. Eräänä päivänä taloon syttyy tulipalo ja Joonatan ryntää pelastamaan Korppua. Joonatanin hypätessä palavan talon ikkunasta käy niin, että Joonatan kuolee. Joonatan on kuitekin ennen kuolemaansa kertonut Korpulle Nangijalasta, ihanasta kuolemanjälkeisestä maasta, jossa on vihreitä laaksoja ja pelkkää iloa. Pian Joonatanin jälkeen Korppukin kuolee sairauteensa ja pääsee Nangijalaan. Nangijalassa ei kuitenkaan ole kaikki täysin huoletonta, sillä paha Tengil yrittää sortaa Ruusulaakson asukkaita ja Kirsikkalaaksossa asuvat Leijonamielen veljekset lähtevät mutkien kautta apuun. 

Luin Veljeni Leijonamielen ensimmäisen kerran yläasteella ja rakastuin siihen. Uudelleenlukemisen paikka tuli kolmen naisen lukupiirin myötä ja olikin jo korkea aika lukea uudelleen yksi lempikirjoistani. (Mikäli lempikirjojen uudelleenlukeminen kiinnostaa, kannattaa katsastaa Luetaan lemppareita -haasteeni.) Olin unohtanut, miten synkkä ja surullinen kirja tämä on. Kuolemasta puhutaan suoraan ja avoimesti, tyrannit hallitsevat paratiisia ja tarinaan mahtuu niin pettureita kuin kuolemanpelkoa. Korpun hahmon sanoittamat tunteet väsymyksestä, pelosta ja surullisuudesta kuulostivat allegorialta masennukselle. Korppu pelkää kuolemaa ja aika lailla kaikkea, toteaakin ettei kukaan ehdi pelkäämään yhtä nopeasti kuin hän. Maan päällä eläessään Korpun sairaus on vaikuttanut hänen itsetuntoonsa kovin: hän tuntee olevansa pieni ja heikko, ja tarvitsee runsaasti muiden kannustusta voidakseen tehdä niitä asioita, joita haluaa. Hel-YA-tapahtumassa peräänkuulutin vässyköitä päähenkilöitä ja Korppu on täydellisellä tavalla sellainen. Ei huono, ei paha, eikä lopulta niin heikkokaan, mutta ei myöskään alusta asti täydellisen rohkea ja hieno kuten veljensä Joonatan. 

"Kumminkaan en voinut olla ajattelematta, miten ihanaa olisi, jos meidän ei kaiken aikaa tarvitsisi olla sellaisia rohkeita ja voimakkaita."

Oli ihana lukea Veljeni Leijonamieli uudelleen, sillä siihen tuli uudenlaisia sävyjä ja merkityksiä aikuisiällä luettuna, mutta kuitenkin siinä oli sama satumaisuus ja ihanat elämänviisaudet kuin ensimmäiselläkin lukukerralla. Kirjan loppu on rohkean avoin lastenkirjaksi ja jättää pohtimaan. Kirjassa Korppu toteaa, ettei maailmassa olisi pahaa jos kaikki olisivat Joonatanin kaltaisia, mutta Veljeni Leijonamieli antaa myös vaihtoehdon: joskus voi olla suurempaa rohkeutta voittaa pelkonsa  kuin olla pelkäämättä ollenkaan, ja olla hieman enemmän Korpun kaltainen. 

4 kommenttia:

  1. Minulla on tämä nyt uusintaluvussa, kun luen tätä iltasatuna lapsilleni. En muistanutkaan että tämä oli niin synkkä tarina ja kirja on herättänyt paljon kysymyksiä kuolemasta lapsillani. Kuitenkin sadunomainen tunnelma vetoaa niin äitiin kuin poikiinkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtavaa, että luette yhdessä, tästä keskustelu on varmasti ihan huippuarvokasta ja tärkeää koko perheelle :)

      Poista
  2. Oi, pidän tästä suuresti. Hienosti kirjoitettu.:)

    VastaaPoista

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥