15. marraskuuta 2018

shirley jackson: linna on aina ollut kotimme


Shirley Jackson: Linna on aina ollut kotimme
Suomentanut: Laura Vesanto
Kannen kuvat ja ulkoasu: Kristian Jalava
Kustantanut: Fabriikki Kustannus (2018)
Sivuja: 198

"Minun nimeni on Mary Catherine Blackwood. Olen kahdeksantoista vuotta vanha ja asun sisareni Constancen kanssa. - - En pidä peseytymisestä, koirista enkä metelistä. Pidän sisarestani Constancesta ja Englannin Richard Plantagenetistä ja Amanita phalloidesista, kavalakärpässienestä. Koko muu perheeni on kuollut."

Ensikosketus Shirley Jacksoniin ja Fabriikki Kustannukseen oli ihana. Linna on aina ollut kotimme oli se kirja, jota olin tietämättäni kaivannut ja joka osui kohdalleni juuri oikeaan aikaan. Sillä myös aloitin vihdoin Joka päivä on naistenpäivä -klassikkohaasteeseen lukemisen. Goottilaisen kauhukirjallisuuden klassikko sopi mainiosti marraskuun kylmiin, märkiin ja pimeisiin päiviin. 

Kirjan kertoja, Mary Catherine eli Merricat, on 18-vuotias nuori nainen, joka asuu perheensä talossa isosiskonsa ja setänsä kanssa. Koko muu perhe on kuollut ja kirjassa pikkuhiljaa annetaan vihjeitä siitä, miten ja kuka perheen on murhannut. Siskoksia piinataan ja kummeksutaan ja nämä elävätkin hyvin eristäytynyttä elämää. Mary Catherine on kertojana hyvin epäluotettava ja vaikuttaa enemmän nuorelta tytöltä kuin lähes aikuiselta naiselta - hän hautaa erilaisia esineitä talon pihapiiriin, tekee kaupassa käymisestä pelin omine sääntöineen ja nukkuu ulkona kissansa kanssa. Muut henkilöhahmot nähdään Mary Catherinen silmien läpi: ihana, täydellinen Constance, kuolemaa tekevä hupsu Julian-setä sekä ilkeät kyläläiset, joiden Mary Catherine toivoisi kuolevan. 

Kirjan juoni on verkkainen, mutta Jackson osaa kirjoittaa niin, että se pitää otteessaan. Mary Catherine kertoo tarinaa ennakoiden, jotain on tapahtumassa kohta, mutta ei ihan vielä, ja lukija koukuttuu huomaamattaan. Juonen liikkeelle paneva voima on siskojen Charles-serkku, joka on ensimmäinen ihminen, joka astuu Blackwoodien taloon perheen kuoleman jälkeen, lukuunottamatta kylän lääkäriä. Sana "miksi" pyörii niin kyläläisten kuin lukijan päässä kirjan alusta loppuun. 

Kirja ei anna kaunista kuvaa ihmisistä tai ihmisyydestä. Ahneita, murhaavia, pilkkaavia, tuhoavia, uteliaita ihmisiä vilisee. Ainoat pahantahtoisuuden ulkopuolelle jäävät ovat Constance ja Julian-setä, sillä he ovat Mary Catherinelle tärkeitä ja rakkaita. Vaikka kirja on kummallinen ja kammoksuttava, se ei silti pelota ytimiä myöten eikä sen vuoksi menetä yöunia. Ihmisen psyykettä se kyllä laittaa pohtimaan, minkä takia ihmiset toimivat kuten toimivat ja miksi, se iso MIKSI, jää päähän vielä kirjan lukemisen jälkeenkin. Kirjoitustyyli ja suomennos ovat kauniita, paikoitellen ne toivat mieleen Tove Janssonin. 

Linna on aina ollut kotimme jää hyllyyni kirjaksi johon tulen palaamaan varmasti useita kertoja, kirjaksi joka sai innostumaan muistakin synkemmistä ja kolkommista tarinoista, kirjaksi jonka lainaan mahdollisimman monelle. Tekisi mieli sanoa tämän olevan täydellinen kirja, mutta en sano. En vielä. 

4 kommenttia:

  1. Ah, mahtava aloitus haasteeseen! Luin tän itse kesällä, keskellä suurinta hellettä, enkä ehkä päässyt niin täysin siihen synkkään tunnelmaan sisälle mitä marraskuussa lukiessa olisi voinut, mutta silti tämä oli valloittavan upea. Onneksi se löytyy myös omasta hyllystä, seuraavan kerran luen sen joskus ankeimpana syyskautena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on kyllä huikea kirja, tulee varmasti luettua monta kertaa :)

      Poista
  2. Olen jo kauan halunnut lukea jotain Shirley Jacksonin kirjoittamaa, mutta en ole löytänyt mistään. En tiennyt, että tämä on suomennettu. Pitääpä lukea. :)

    VastaaPoista

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥