11. lokakuuta 2018

nelli ruotsalainen: täällä en pyydä enää anteeksi

Nelli Ruotsalainen: Täällä en pyydä enää anteeksi
Kustantanut: Pesä Publishing (2018)
Kansitaide ja taitto: Hanna Tyrväinen
Sivuja: 77
Saatu arvostelukappaleena kustantajalta

"ja just mihin kaikkeen pitää ryhtyä
ettei olisi lapsellinen
kauppaa ei käyty omilla rajoilla
koska niitä ei osattu edes nimetä"

Nelli Ruotsalaisen esikoisrunokokoelma Täällä en pyydä enää anteeksi haistattaa pitkät patriarkaatille, raiskaajille ja mansplainaaja-Paseille. Runot ovat raakoja, puhekielisiä, silmille hyppiviä eikä oikeastaan ole väliä, pitääkö niistä runoina vai ei - tärkeintä on lukea ajatus sanoista ja niiden takaa. Kuunnella, eikä sulkea korvia. 

Runojen päähenkilö kipuilee sen kanssa, onko hänen tehtävänsä kertoa, miten on kärsinyt ja kaltoinkohdeltu, onko se "uhrin" velvollisuus opettaa muita ymmärtämään. Yhtä aikaa läpi paistaa uho ja viha sekä haavoittuvuus ja tarve vain olla olemassa. Runoissa on tunnustuksellinen tunnelma, vaikka mitään suoraa ei ehkä sanotakaan, vaan runojen pohjalta lukija saa itse päätellä, mitä kenties on tapahtunut. Runoissa liikutaan pitkällä menneessä sekä nykyajassa ja se on avoimen yhteiskunnallinen etuoikeuskommentteineen ja feministisen ajatusmaailman raottamisineen. 

Ruotsalainen käyttää sekä suomea että englantia kokoelmassaan ja tämä hieman rikkoo kokonaisuutta. Jotkin asiat ehkä toimivat paremmin toisella kielellä, mutta valinta on hiukan sekava. Olisi kiinnostavaa kuulla, miksi Ruotsalainen on päätynyt kyseiseen ratkaisuun. Myös kieli on välillä herkkää ja oivaltavaa, välillä räikeän puhekielistä. Välillä tuntui, että Ruotsalainen on kirjoittanut tietyn lauseen todella oivaltavasti, välillä joka puolelle heiteltävät pillut ja vitut alkoivat kyllästyttämään. 

Kokonaisuudessaan Täällä en pyydä enää anteeksi on horjumattoman feministinen kasvutarina, jonka toivoisi jäävän viimeiseksi kaltaisekseen. Tätä kokoelmaa voisi olla mielenkiintoista analysoida esimerkiksi lukion äidinkielen kursseilla. Ruotsalainen astelee runokentällä patriarkaatin murskaavat saappaat jalassa, tehden tyttöjen ja naisten elämästä runo runolta läpinäkyvämpää. Siihen näkymään olisi jokaisen välillä hyvä pysähtyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥