22. syyskuuta 2018

sisko savonlahti: ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (eli kuvaus sipsisielunsiskostamme)

Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu
Kustantanut: Gummerus (2018)
Kansi: Hilla Semeri
Sivuja: 304
Saatu kustantajalta

"Käytät liikaa meikkiä", ihmiset ovat sanoneet. Levitän ripsiini yhden maskarakerroksen lisää. 

Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu tuntuu olevan syksyn the kirjatapaus. Iso juttu Hesarissa ja kustannustoimittajana Sivumennen-podcastin Johanna Laitinen ovat saaneet esikoiskirjan nousemaan esiin syksyn uutuuskirjatulvasta. Jossain sanottiin kirjan olevan sekoitus Saara Turusta ja Henriikka Rönkköstä ja vaikka en jälkimmäistä ole lukenut, uskoisin vertauksen olevan osuva. Itse ahmaisin kirjan lukujumin keskellä päivässä, koska en vain voinut lopettaa kesken. 

Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu on kuvaus työttömästä naisesta, joka käy läpi eroa entisestä poikaystävästä ja jonka suhde sipseihin on hyvin tarkka ja intohimoinen. Vaikka kirjassa puidaankin romanttista suhdetta, on ihana yksityiskohta, että alun henkilöhahmoesittelyssä esitellään päähenkilön ystävät. Nimettömäksi jäävä, yhteiskunnan annettuihin rooleihin sopimaton minäkertoja kieltämättä muistuttaa Saara Turusen Rakkaudenhirviötä ja Sivuhenkilöä, mutta Savonlahden kirjassa on keveämpi ja humoristisempi ote. Kirja on tällaiselle uudishelsinkiläiselle täyttä hunajaa Kallio-kuvauksineen ja kokonaisine kappaleineen Akateemisesta kirjakaupasta (kyllä!). Kirjan otsikot ovat hupaisia ja yksi kappale koostuu lähes kokonaan ranskalaisilla viivoilla tehdystä listasta, ja tällaiset pienet yksityiskohdat hurmaavat minut. 

Vaikka kirja on kepeä ja hauska, on siinä myös yhteiskunnallista kommentointia esimerkiksi työelämästä ja naisen roolista, vaikkei kylläkään silmillehyppäävästi tai alleviivaten. Siellä täällä mainitaan hauskoja ja/tai oivaltavia ajatuksia nykyajasta, joille hihittää ja kun niiden äärelle jää ajattelemaan, vakavoituu. Vaikka kirja on hyvä, sen päähenkilö on aika rasittavan ja lapsellisen oloinen tyyppi. Ei sellainen, jota jää tsemppaamaan, vaan ehkä vähän sellainen, että jokos ryhdistäytyisit. Tämä kertoo lukijan(kin) päähän syvään juurtuneesta käsityksestä siitä, millaisia aikuisten ihmisten pitäisi olla. Ehkä tämä kirja on osunut ja uponnut niin monelle, koska se laittaa katsomaan peiliin omia säröjämme, epäkohtiamme, ennakkoluulojamme ja vaikka kuinka haluaisimme olla parempia kuin päähenkilö, emme ehkä olekaan. Eiköhän jokainen meistäkin ole joskus käyttänyt jonkun toisen Netflixiä tai Spotifyä. 

2 kommenttia:

  1. Sipsisielunsisko, ihana sana! Minäkin pidin tästä, vaikka en omaa kovinkaan paljon yhteistä päähenkilön kanssa. Viehättävästi kepeä ja syvä samalla kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sama juttu, ei sillä tavalla ollut yhteistä päähenkilön kanssa, mutta silti kirjasta pystyi pitämään kovasti.

      Poista

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥