31. elokuuta 2018

Laini Taylor: Strange the Dreamer ~ "Good people do all the things bad people do, Lazlo. It's just that when they do them, they call it justice."

Laini Taylor: Stranger the Dreamer
Kustantanut: Hodder & Stoughton (2017)
Sivuja: 536

Strange the Dreamer on kirja, josta on vaikea sanoa mitään sanomatta liikaa. Yritetään kuitenkin. 

Strange the Dreamer kertoo Lazlo Strangesta, sodassa orvoksi jääneestä pojasta joka on kiinnostunut pelkästään yhdestä asiasta: kadonneesta kaupungista nimeltä Weep. Kaupungilla oli toinen nimi, mutta Lazlon ollessa lapsi tuon kaupungin nimi pyyhkiytyi kaikkien mielestä eikä kukaan ole pystynyt muistamaan sitä. Lazlo on varma, että nimen katoamiseen liittyy taikuutta ja omistautuu tutkimaan Weepin historiaa ja kohtaloa. Munkkiluostarissa kasvaneesta Lazlosta tulee kirjastonhoitaja ja haaveilija, kunnes Godslayer-niminen soturi joukkoineen saapuu kaupunkiin ja Lazlon unelmat Weepin löytämisestä ovat askeleen lähempänä. Juoneen liittyy paljon, PALJON enemmän, mutta sen kertominen paljastaisi liikaa. (Ärsyttävää tällä tavalla sanoa, mutta ei voi mitään.) Kirja myös loppuu massiiviseen cliffhangeriin, joten oli hyvä, että luin sen vain pari kuukautta ennen seuraavan osan ilmestymistä. 

"And thus did they harden themselves, by choosing to meet hate with hate."

Kirja on todella kauniista kirjoitettu, alleviivauskynä viuhui sivuilla ja kirja oli mukavan helppolukuinen ja teksti hyvin rakennettu. Kirjan lukujen nimeäminen oli nerokasta, harvoin kiinnittää sen tarkempaa huomiota lukujen nimiin, mutta tässä se oli toteutettu todella hyvin. Vaikka kirjan juoni on aika perinteinen fantasiatarina, heikossa asemassa oleva päähenkilö lähtee seikkailulle jolla on suuri tarkoitus, oli se mukanaan vievä ja kuitenkin eri tavalla toteutettu: jonkin taikaesineen sijaan kohteena olikin kaupunki ja päähenkilö halusi tämän tehtävän itselleen eikä ollut vastahakoinen (ajattelen tässä siis Taru Sormusten Herraa ja Harry Potteria lähinnä)

Kirjan suurimmat ansiot ovat kuitenkin teemoissa: kirjassa käsitellään sodan jälkiseurauksia molemmilta puolilta, sitä kuinka kaikki osapuolet ovat selviytyjiä ja kuinka kukaan ei ole niin yksiselitteisesti hyvällä tai pahalla puolella. Kirja myös näyttää, mitä elämä on täydellisten kulissien toisella puolen, miten ihmiset voivat olla yksin ja rikki monella eri tavalla, kuinka jokainen kaipaa hyväksyntää ja arvostusta. Kuinka "täydellinen" elämä ei ole täydellistä, kuinka tärkeää anteeksianto olisi, jos sen pystyisi tekemään, anteeksi antaminen niin itselleen kuin muille. Kirja on myös ihana oodi haaveilijoille ja idealisteille: jos kukaan ei haaveile paremmasta maailmasta, ei kukaan myöskään tee sen eteen mitään. 

"But just because the past is blood doesn't mean the future must be, too."

Ihan niin kirjan lumoihin en joutunut kuin monet, sillä varsinkin Booktubessa kirjaa on kehuttu maasta taivaisiin ja annettu viittä tähteä vasemmalta ja oikealta. Kirja oli todella hyvä: tarina, teksti, hahmot, teemat toimivat. Mutta jotain pientä puuttui. Se pieni selittämätön tekijä, joka saa kiintymään epätäydellisiinkin kirjoihin palavalla rakkaudella. Ehkä tämä kirja oli liian täydellinen? Joka tapauksessa, duologian toinen osa Muse of Nightmares ilmestyy lokakuussa ja aion sen lukea ja toivottavasti rakastua. Siihen asti jatkan haaveilua paremmasta maailmasta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥