19. elokuuta 2018

Elina Tuomi: Itsenäisiä naisia (tai naisia ja yksi muunsukupuolinen)

Kustantanut: S&S (2018)
Sivuja: 155
Saatu arvostelukappaleena

Tiedättekö, kun on niitä kirjoja, jotka tekevät jotain yhteiskunnallisesti todella hienoa, mutta ei niin ongelmattomasti kuin etukäteen toivoi? Itsenäisiä naisia on sellainen. Se ei ole missään nimessä huono tai tarpeeton kirja, mutta siinä on kehitettävää.

Tuomi esittelee 70 suomalaista naista, jotka voidaan nostaa esikuviksi omalla alallaan ja feminismin näkökulmasta. Kirja on suunnattu nuorille lukijoille ja toteutustapa on nerokkaasti nykypäivästä menneisyyteen. Muun muassa Alman ja Enni Rukajärven tarinoiden kautta saadaan nuori lukija koukuttumaan ja historialliset, ehkä tuntemattomammat, naiset ovat vasta lopussa. Naisia esitellään niin taiteen, politiikan, urheilun kuin tieteen aloilta. Halusin rakastaa Itsenäisiä naisia varauksetta, täydestä sydämestä. Se on tärkeä kirja, kyllä, mutta ongelmitta se ei sydämeen sujahtanut. Vaikka Tuomi esipuheessaan jo tuo esiin feminismin tärkeyden, ovat osa henkilöiden tarinoista kirjoitettu ainakin tämän feministin niskakarvat pystyyn nostattavalla tavalla. 

"Suomalainen itsevarmuus on vähäeleistä ja aitoa." (s. 13, Alma)
"Äiti kasvatti yksitoista lasta yksin, ei koskaan valittanut ja jaksoi aina kannustaa." (s.23, Habiba Ali)
"Monen muun poikkeuksellisen lahjakkaan naisen tavoin Ellen ei koskaan mennyt naimisiin." (s. 129, Ellen Thesleff)

Saara Särmä on kaikista saavutuksistaan ja kannanotoistaan huolimatta "ennen kaikkea hauska" (s.49), Karoliina Korppoon kohdalla arjen feminismi on sitä, että hän on hyvä siinä mitä tekee, eli videopelisuunnittelussa (s.29). Toisen feministiset aikaansaannokset siis kuitataan sillä, että osaatpa sanoa tuon hauskasti ja toiselle riittää, että on hyvä miesvaltaisella alalla, ei sitä muuten tarvitse feminismiä kuuluttaa. Naisten parisuhdekuvioita, ulkonäköä ja pukeutumista tuodaan esille monen naisen kohdalla, vaikka mielestäni ne eivät tällaisiin sivun pituisiin esittelyihin kuuluisi. Nämä naiset ovat tärkeitä ja erityisiä omana itsenään ja tekemiensä asioiden kautta. Patriarkaattisessa yhteiskunnassa naisen siviilisäätyä ja ulkonäköä kommentoidaan jo aivan tarpeeksi, voisivatko feministiset kirjat olla tekemättä sitä myös? Lisäksi tuodaan esille naisten sitkeyttä, vähäeleisyyttä, hiljaa paskan kestämistä niin kuin se olisi hyvä ja tavoiteltava asia. Kyllä sinä nuori lukija saat olla äänekäs ja valittaa, saat olla vihainen feministi tai hauska, saat olla epävarma tai itsevarma omalla tavallasi, eikä se tee sinusta tai sanomastasi yhtään huonompaa tai vähemmän tärkeää. Ei yhtään.

Minna Salamin esittely päättyy siihen, että "olemme onnekkaita, kun voimme kääntyä Minnan puoleen" (s.41) ja tämä sai hieman savun nousemaan korvista. Kukaan rodullistettu tai muulla tavoin marginaalissa oleva ihminen EI ole sitä varten, että me valkoiset cisheterot voimme sitten kääntyä heidän puoleensa, kun emme osaa ja tiedä, mitä tehdä tai sanoa tasa-arvokysymyksissä. Meille on jaettu parhaimmat mahdolliset resurssit, voimme ottaa itse selvää. Tiettyjä ratkaisuja en myöskään ymmärtänyt. Oli ihanaa, että Viima Lampinen oli nostettu tähän joukkoon, mutta eikö silloin kirjan nimi, Itsenäisiä NAISIA, ole hieman huono valinta, kun kyseessä on muunsukupuolinen henkilö? Haluammeko niputtaa Viiman naisten joukkoon, koska nainen on meille helpompi kategoria kuin joku muu? Kirja myös oli hyvin samanlainen kuin Good Night Stories For Rebel Girls (suomennettu Iltasatuja kapinallisille tytöille) ja olisin kaivannut jotain uutta ja erilaista, joka olisi tehnyt kirjasta ainutlaatuisen.

Kirjassa on paljon hyvääkin. Monet nimistä olivat jo hiukan lukeneellekin feministille uusia tai pelkästään nimen tasolle jääviä tyhjiä hahmoja, joten oppimisen kannalta kirja on ansioitunut. Oli ihan parasta, että naisten joukossa oli tuotu esiin naiseuden ja sukupuolen moninaisuus transnaisen kautta (Tuuli Kamppila). Kirjassa myös selitetään lyhyesti ja ymmärrettävästi tiettyjä feministisessä keskustelussa käytettäviä käsitteitä, kuten intersektionaalinen feminismi. Oli ihanaa, että naiset olivat erivärisiä, erilaisista taustoista, osa vammautuneita, osa etuoikeutettuja ja osa köyhiä, kaikki kuitenkin kirjassa samalla viivalla ja yhtä arvostettavia. Kaiken kaikkiaan Itsenäisiä naisia oli opettavainen ja ajatuksia herättävä lukukokemus. Suosittelen lukemaan sen omaa ajattelua korostaen ja ehkä muiden kanssa keskustellen, jolloin oppii ehkä myös omista asenteistaan ja käsityksistään lisää. Tai sitten lukemalla sen ihanien, erityisten, lahjakkaiden naisten kokoelmana ilman elämänohjemaisuutta. Keksitään mielummin omat ohjeet. 

Kuka suomalainen nainen tai muunsukupuolinen on tehnyt sinuun vaikutuksen?

8 kommenttia:

  1. Kiitos Katri! ❤ Mä ajattelin olevani ihan kamala, kun postasin tästä kriittisen arvion, joten kiva huomata, etten ehkä olekaan ainoa, jonka odotukset eivät täyttyneet. Nuo mainitsemasi esimerkit ovat kyllä aika julmia ja samalla hyviö esimerkkejä siitä, miten paljon kielenkäytössämme on kehitettävää. Tuo Salamin puoleen kääntyminen on kyllä melko paha moka, hyvä, että huomautit siitä. Noim yleisellä tasolla tuonkaltaiset lopetuslauseet ovat myös aika kliseisiä ja turhan mahtipontisia. Kirjan idea on hyvä ja se opettaa paljon monista naisista, mutta täydellinen se ei tosiaan ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirri❤️ Paljon on vielä opittavaa ja kehitettävää, ehkä näistä tulee tulevaisuudessa jotkut korjatut laitokset? :)

      Poista
  2. Hieno teksti! Tuuli Kamppilalla on kyllä somessa paljon fiksua sanottavaa, hienoa että hän on mukana kirjassa!

    VastaaPoista
  3. No harmitus, että tämänkin kanssa ongelmia. Tuntuu siltä, että näitä tehdään nyt sen verran tukka putkella, ettei oikeasti pysähdytä miettimään toteutusta tarpeeksi. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se. Toivottavasti tulevaisuudessa pysähdyttäisiin vähän pidemmäksi aikaa toteutuksen äärelle. Ja mä kaipaisin selkeästi aikuisille suunnattua kirjaa!

      Poista
  4. Ah, amen sister. Mahtava teksti! Tässä oli hurjasti hyvää, mutta tässä keskustelussa on myös niin paljon ongelmallisuutta, johon toivoisi pureuduttavan enemmän. Toisaalta se osoittaa vain sen miten omassa ajassaan nämäkin kirjat elävät, tiedostamattaankin, mutta toisaalta esimerkillisistä ihmisistä kirjoittaessa toivoisi myös tietyt taustarakenteet ja ikuiset yksimuottiset kuvaustavat otettavan paremmin huomioon.

    Mutta kysymykseesi en tiedä osaanko edes vastata. Toki monikin on, mutta enemmän sellaiset oman elämän ihmiset, jotka toimivat aktiivisesti vääryyttä nähdessään ja toisaalta taas huomioivat tasa-arvon ja inhimillisyyden jokapäiväisessä arjessa. Onhan keskustelunherättäjät toki tärkeitä, en sillä, mutta kyllä Suomessa ihaillaan poikkeuksellisia jo ihan tarpeeksi paljon mediassakin, itse vaikutun mielummin arjen pienistä, johdonmukaisista teoista ja vaikuttumista. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se. Näiden tekoon on kuitenkin käytetty aikaa, tällöin toivoisi tiettyä ”tason” nostoa ja vielä enemmän läpinäkyväksi tekemistä, eikä sellaista että samalla yritetään rikkoa sitä muottia, johon kuitenkin ahtaudutaan. Musta Fall Out Boylla on mahtava sitaatti muoteista: ”I became such a strange shapenfor trying to fit in.” Ehkä se on tämän(kin) kirjan kompastuskivi?

      Arkielämän ihailtavat tyypit ovat kyllä aivan liian vähän puhuttuja, ne tyypit jotka omilla teoillaan vaikuttavat muihin, vaikka se olisi pienempi osa ihmisiä kuin näillä sankarinaisilla. Esimerkiksi sinä tulet mieleen sellaisesta <3

      Poista

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥