30. kesäkuuta 2018

Libby Page: Pinnalla pysymisen taito

Libby Page: Pinnalla pysymisen taito
Suomentanut: Natasha Vilokkinen
Kustantanut: Otava (2018)
Sivuja: 333

"Älä koskaan pahoittele, hän sanoo tuiman näköisenä. Älä ikinä ole pahoillasi siitä, että tunnet. Älä ikinä pahoittele rakastumista. Minä en ole koskaan ollut pahoillani. En yhtä ainutta päivää."

Pinnalla pysymisen taito on lontoolaisen Libby Pagen esikoisromaani. Kirjan päähenkilöitä ovat Brixtonissa asuvat 86-vuotias Rosemary ja parikymppinen Kate. Rosemary on asunut koko elämänsä Brixtonissa maauimalan vieressä ja käynyt uimassa siellä pienestä tytöstä asti - sota-aikaan, yksin, yhdessä miehensä Georgen kanssa, nuorena ja vanhana. Maauimalaa uhkaa sulkeminen yksityiskuntosalin tieltä, mikä johdattaa Katen, paikallislehden toimittajan, haastattelemaan Rosemarya uimalan mahdollisesta sulkemisesta. Kate uppoutuu uimalan kohtaloon ja sen kautta naisista tulee ystäviä ja kanssataistelijoita uimalan puolesta. 

Kirjaa kuvataan takakannessa "hurmaavaksi hyvän mielen romaaniksi sukupolvet ylittävästä ystävyydestä" ja sitä se todella on. Vaikken juuri viihdekirjallisuutta lue, sai tämä kahden eri-ikäisen naisen ystävyydestä kertova kirja uteliaisuuteni heräämään. Page kirjoittaa mukaansatempaavasti ja luvut ovat niin lyhyitä, että niitä tulee ahmittua huomaamattaan. Vaikka romaanin yleissävy kepeä onkin, käydään siinä läpi myös vakavampia aiheita. Rosemary muistelee kuollutta aviomiestään suhteen alusta loppuun saakka ja näiden kahden rakkaustarina kaikessa kauneudessaan riipii sydäntä. Kate taas kärsii yksinäisyydestä ja masennuksesta ja tämä on kuvattu hyvin ja todenmukaisesti, samaistuttavastikin. Kirja myös kääntää ohimennen parilla lauseella stereotypioita päälaelleen. Kirjan kuluessa Kate kysyy Rosemarylta, ovatko hänen lapsensakin uimareita. Rosemary vastaa, ettei hänellä ole lapsia ja myöhemmin käy ilmi, etteivät Rosemary ja George ole saaneet lasta yrityksistä huolimatta. Usein oletetaan vanhempien ihmisten kyselevän ja olettavan lapsiin ja äitiyteen liittyviä asioita, mutta Page osoittaa, että tähän syyllistyvät nuoremmatkin. Vaikka vakavia aiheita käsitelläänkin, ne ovat enemmän taustalla ja kirja keskittyy maauimalan pelastamiseen. Kirja tuokin esille yhdenlaisen polun aktivismiin, mitä en viihdekirjalta odottanut, mutta mikä positiivisesti yllätti. 

Kirja on kaikkea mitä kesäiseltä viihderomaanilta kaipaa: romantiikkaa, ystävyyttä, ihania slice of life -hetkiä. Rosemaryn ja Katen ystävyys tuo kirjaan myös hiukan feministisiä vivahteita (tai sitten minä näen, mitä haluan nähdä): Rosemary kannustaa Katea olemaan, mitä on ja tuntemaan, mitä tuntee ja ystävyyden myötä Katen itsevarmuus ja ilo elämään palaavat. Jotenkin oli ihana nähdä, että vasta ystävyyden tuoman varmuuden ja hyvän olon myötä myös romanttinen rakkaus tuli mahdolliseksi. Joten naiset ja kaikki muutkin, rakastakaa toisianne ja taistelkaa sen puolesta mihin uskotte. Se kantaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥