13. toukokuuta 2018

Maria Veitola: Veitola



Maria Veitola: Veitola
Kustantanut: Johnny Kniga (2018)
Sivuja: 352
Arvostelukappale

"Rehellisesti sanottuna, on se aika heviä nuorelle ihmiselle kuulla niin usein, että on epäsopiva, väärän näköinen ja ulkoisesti liian omituinen. Kun itse haluaisi uskoa sellaiseen maailmaan, jossa unelmien toteuttaminen ei ole ulkonäöstä kiinni."

Maria Veitola tuli minulle tutuksi Trendin kolumnistina. Halusin lapsena muotisuunnittelijaksi ja luin Trendiä sen vuoksi kuin raamattua. Kolumneja en juuri lukenut, mutta Marian kolumneista tykkäsin. Nyt luettuani hänen kokoamansa kolumnikokoelman ajankohtaisilla kommenteilla, en yhtään ihmettele, miksi. Tässä tekstissä kirjoitan Maria Veitolasta Mariana ja kirjasta Veitolana selvyyden vuoksi, vaikken Maria Veitolaa olekaan koskaan tavannut. Toivottavasti joskus, sillä Maria on yksi mielenkiintoisimmista median tekijöistä, kenet tiedän.

Veitola on auki, ristiriitainen, avoin, tärkeä, tarpeellinen ja monipuolinen. Maria tuo esiin minänsä hänen ympärilleen rakennetun julkisuuskuvan takaa. Kirjassa käsitellään perinteisten ”naisten aiheiden” (hyi mikä ajatuskin) eli perheen, rakkauden ja työn lisäksi omaa ulkonäköä, tyyliä ja aikuisen ystävyyssuhteita. Veitola on rehellinen kokoelma sitä, miten Maria Veitola -niminen ihminen on kokenut omien tekstiensä kuvaavan itseään. Se ei ole ongelmaton ja juuri siksi se onkin niin mahtava. Veitola on inhimillinen kirja, ei mikään julkkiksen kiillotettu elämäkerta, jossa alamäetkin on kuvattu ”vaikeuksista voittoon”-tarinoina vaan elämään kuuluvina kokemuksina, joiden jälkeen tulee taas lisää kokemuksia.

Omalla tavallaan Veitola on ehkä myös sukupolvikokemuksen kuvaus, joka kaltaiselleni ysärillä peukaloa imeneelle taaperolle on aika utopistinen. Oppisopimuskoulutus radiotoimittajan ammattiin kuulostaa joltain, mikä ei tämän päivän parikymppisille tulisi varmaan mieleen edes konseptina, saati mahdollisuutena. Marialle se oli mahdollista ja sillä tiellä aloittaneella nuorella naisella on tänään radion päätoimittajan pesti.

Elämäkerrasta on ehkä vaikea kirjoittaa ilman, että menisi liikaa henkilöön, mutta yritetään kuitenkin. Kirja on hyvin tehty, kolumnit koottu teemoittain ja uudet lisäykset painettu mustan sijaan pinkillä, jotta lukija erottaa, mikä on alkuperäistä tekstiä ja mikä kirjaa kirjoittavan Marian kommentointia. Kappaleiden asettelut ja rivien välit ei aina auenneet, että mitä tällä haetaan, mutta eipä se lukukokemusta häirinnyt. Aihealueet olivat sopivan monipuolisia, vaikkakin kolumnien sisällä ne ehkä risteilivätkin hieman, ihan niin kuin elämässäkin. Kirjan harvat kuvat oli printattu pinkin pistemuotin alle, joten henkilöitä ei voinut tunnistaa ja jäikin vähän epäselväksi, mikä kuvien tarkoitus oli. Ehkä rytmittää?

Vaikkei kirja self help -opas olekaan, on siellä myös suoraa kommentointia siitä, millainen yhteiskunta on (naisille) ja millä tavalla omia unelmia kohti voisi lähteä pyrkimään. Muihin pohdintoihin sulautuu pieniä ja suurempiakin elämänohjeita taitavasti: ei tule sellainen olo että nyt tässä kerrotaan se suuri ja ainoa totuus hyvään elämään, vaan Marian omat asenteet ja uskomukset käyvät ilmi ja ne voi ottaa omakseen, jos haluaa. Kirjaa voi lukea oppaana elämään tai yhden ihmisen henkilökohtaisina mielipiteinä ja sekin on taito se. Kirja heijasteleekin ehkä sitä, mitä Maria on: montaa eri asiaa, joista kukin valitsee itselleen sopivimman. Oli se sitten kirja, kolumni, radio, EVS Live tai Yökylässä, jokaiselle meille löytyy oma pala Mariaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥