27. toukokuuta 2018

Elokuvia aloittelevan feministin silmin: Kaksin karkuteillä (2010)



Aikuisiän lemppariprinsessa eli taustani Tähkäpään kanssa
Kaksin karkuteillä (englanniksi Tangled) on aikuisiän lemppariprinsessani. Olen katsonut leffan lukuisia kertoja, ihanat laulut ja hauskat eläinsivuhahmot vain hurmaavat. Olinkin etukäteen hiukan hermostunut, miten tämän analysointi feministin näkökulmasta tulisi sujumaan ja särkyisikö sydämeni. Katson yleensä tämän elokuvan englanniksi, mutta tällä kertaa suomeksi, jotta jokainen elokuva olisi arvioitu samalla kielellä.

Kaksin karkuteillä kertoo prinsessa Tähkäpäästä, jonka noita Gothel kidnappaa lapsena ja vie piilossa olevaan torniin omaksi tyttärekseen. Gothel on elänyt vuosisatoja parantavan kukan voiman avulla ja Tähkäpään synnytyksessä kuningatar sairastuu, juo kukasta tehdyn juoman ja taikavoimat siirtyvät Tähkäpään hiuksiin. Elokuva saa alkunsa, kun varas Flynn Rider eksyy vahingossa Tähkäpään tornin luo ja seikkailu on valmis alkamaan. 

Naisen aseiksi sopii tukka ja paistinpannu
Tähkäpää on hurmaava nuori nainen, joka on elokuvassa täyttämässä 18 vuotta. Hän on myös siitä harvinainen 18-vuotias, että hänellä on samaan aikaan lapsekkaan isot silmät ja sileä iho sekä kapea vyötärö ja rinnat. Aivan hirvittävän todellinen naiskuva, eikö olekin? Tähkäpää on tottakai blondi pinkissä mekossa, mutta ei kuitenkaan ihan avuton. Paistinpannunsa ja suuren unelmansa kanssa Tähkäpää päihittää tai hurmaa niin varkaat, rikollisjengit ja kuninkaan kaartin. Omaa tarinaansa hän ei kuitenkaan pääse kertomaan, vaan tarinan kertojana on varas Flynn Rider. Naisen tarina menee siis tässäkin elokuvassa miehen narratiivin läpi. 

Elokuvassa samaan aikaan yritetään rikkoa ja toistetaan sukupuolistereotypioita: tytöt ovat automaattisesti hyviä eläinten kanssa ja osaavat letittää ja tanssia tuosta noin vaan. Mieskuvakaan ei ole ongelmaton. Miehen kertoessa tunteistaan ja taustastaan, hän varoo ettei maine mene. Miehen laulaessa haaveistaan olla parisuhteessa, hän laulaa tämän olevan "lapsellinen haave", sillä eihän miehet unelmoi rakkaudesta ja parisuhteesta. Kuningas itkee kadonnutta tytärtään ja vaimo lohduttaa, mutta sekin muiden katseilta suojassa. Myöhemmin elokuvassa Flynn yrittää keskustella tunteistaan Maximus-hevosen kanssa, jonka kanssa hänellä on ollut kärhämää elokuvan alusta asti. Kun saadaan vihdoin mies puhumaan tunteistaan jollekin muulle kuin rakastetulle, niin se on sitten HEVONEN. Tulee vähän sellainen olo, että Disneyllä on samaan aikaan yritetty murtaa ja toisintaa stereotypioita, jonka seurauksena leffa on ristiriitaisten viestien kakofonia. 

Karmiva vanha nainen
Elokuvan toinen päähenkilö, Gothel, on vuosisatoja elänyt noita, joka Tähkäpään taikatukan avulla säilyttää nuoruutensa. Kertojan (Flynn) kuvaillessa Gothelia ja tämän motiiveja, Gothelia kutsutaan karmivaksi, koska hän käyttää taikakukkaa pysyäkseen nuorena ja kauniina. Gothel siis tekee sitä, mitä lukemattomat naiset tekevät: yrittävät täyttää yhteiskunnan ihanteet nuorena ja kauniina pysymisestä. Sen lisäksi, että näitä absurdeja vaatimuksia edes on, niin sitten niiden tavoittelukin on vielä tuomittavaa. Elokuva sortuu myös pahimpiin ulkonäkökliseisiin: hyvikset ovat nuoria ja kauniita, pahikset vanhoja, rumia ja heillä on arpia kasvoissa. Eikö arpinaamaiset pahikset ole 2010-luvulla jo ihan tarpeeksi nähty juttu?

Elokuva on loistava esimerkki manipuloivien perhesuhteiden voimasta. Gothel vähättelee, haukkuu ja rajoittaa Tähkäpäätä koko ajan. Kaunista ja hoikkaa Tähkäpäätä Gothel kutsuu rumaksi ja pulleaksi. Gothelin oma laulu Sitä suo en (englanniksi Mother knows best) tuo esiin sen, että vanhempi nainen tietää paremmin ja määrää tahdin. Tässäkin elokuvassa nainen on pahin eikä naisten välistä ystävyyttä tai solidaarisuutta nähdä. Elokuvassa ei ole muita nimettyä naishahmoja kuin Tähkäpää ja Gothel, Tähkäpään äiti näkyy välillä mutta häntäkin kutsutaan vain kuningattareksi. Tähkäpään kanssa hengailevat eläimetkin ovat miehiä. Tilaa on siis vain yhdelle hyvälle ja yhdelle pahalle naiselle.

Naisen rakkaus muuttaa miehen
Flynn Rider on komea varas, joka sattumalta törmää Tähkäpään torniin ollessaan pakomatkalla. Sattumaa myöskin, että pakomatkan syy on Flynnin varastama prinsessan kruunu, prinsessa kun sattuu olemaan Tähkäpää! Tähkäpään tainnuttaessa Flynnin paistinpannullaan ja Flynnin tästä tokeentuessa, Flynn yrittää tottakai heti hurmata Tähkäpään "hehkutuksellaan". Oletus siis on, että hyvännäköisen miehen huomio ja flirtti saavat naisen pään kääntymään. Tämä ei kuitenkaan Tähkäpäähän tehoa, mikä on mahtavaa! Flynn on sitä mieltä, että Tähkäpää rikkoi hänen "hehkutuksensa" eli on siis naisen vika, kun hän ei samantien lankea miehen jalkoihin. Go Tähkäpää, buu Flynn! 

Stereotyyppiset sukupuoliroolit jatkuvat, kun kaksikko pääsee tornista ulos. Tähkäpäällä on järkyttäviä mood swingejä tehdessään ensimmäistä kertaa elämässään itse päätöksen. Flynn selittää auki Tähkäpään tunnetiloja ja ottaa "totuuden" roolin - olikohan Disneyllä kuinka monta mansplainaajaa töissä tätä tehdessä? Flynn yrittää myös hyötyä tästä emotionaalisesta epätasapainosta lupaamalla, että he voivat palata torniin. Koko reissullehan Flynn lähti vain siksi, ettei Tähkäpää antanut takaisin Flynnin varastamaa kruunua ilman vastapalvelusta. Hitto mikä jätkä. Matkalla pensas rapisee ja Tähkäpää hyppää Flynnin taakse piiloon - onhan hänen "äitinsä" Gothel varoittanut maailman olevan täynnä roistoja ja torahampaisia miehiä. Pensaikosta hyppää pieni pupu ja Flynn toteaa sarkastisesti sen haistavan pelon. Tähkäpää nolostuu ja naureskelee hermostuneesti olevansa vähän säikky. Tähkäpää siis reagoi aivan loogisesti, mutta koska Flynnin ei tarvitse pelätä samanlaisia uhkia, joutuu Tähkäpää nolostumaan reaktiostaan. Tässä tullaan vähän samaan ilmiöön kuin yksin pimeässä kävelemisessä tai seksistisessä huutelussa: se ei pelota miehiä, joten pelkoa voi ihan hyvin vähätellä ja sille naureskella. Naiselle pelko on kuitenkin todellinen ja reaktiot sen mukaisia. 

Tarinan edetessä Tähkäpää tietenkin rakastuu mansplainaaja-Flynniin ja Flynn kertookin traagisen orpopoikatarinansa ja todellisen nimensä Tähkäpäälle. Tähkäpään hyväksynnän ja kunnioituksen saadessaan Flynn muuttuu hyväksi tyypiksi ja rakastuu myös Tähkäpäähän. Kunhan siis tarpeeksi ymmärrät seksististä käytöstä ja annat sympatiaa, voit sinäkin muuttaa valtakunnan isoimman urpon ihanaksi prinssiksi! Ihan totta!

Ydinperhe on tärkein, kaikki muu tulee vasta sen jälkeen!
Tähkäpää on samaan aikaan rohkea omien unelmiensa perässä kulkija ja muiden takia uhrautuva ja alistuva. (Ja oikeastihan Flynn mahdollisti Tähkäpään haaveen toteutumisen, koska eihän nainen voi sitä yksin tehdä.) Ensin Gothel saa pidettyä omapäisenä esitetyn Tähkäpään 18 vuotta tornissa ilman aiempia pakoyrityksiä. Tähkäpää antaa Gothelin hyötyä hiuksistaan kyseenalaistamatta, että miksi hitossa äiti haluaa hiplata hiuksiani joka hemmetin päivä. Elokuvan keskivaiheilla Tähkäpää ja Flynn ovat pulassa sen takia, että kuninkaan kaarti ja roistot jahtaavat Flynniä. Tähkäpää itkee ja pyytää anteeksi pulassa olemista, koska kokee olevansa tästä vastuussa. Need I say no more?

Myöhemmin Tähkäpää on valmis uhrautumaan Flynnin eteen: elokuvan lopussa Gothel on viemässä Tähkäpäätä pois kahleissa ja tappamassa Flynniä. Tähkäpää sanoo, ettei koskaan lakkaa taistelemasta Gothelia vastaan, ELLEI saa parantaa Flynnin vuotavaa haavaa, jolloin lupaa lähteä Gothelin kanssa mukisematta. Flynn leikkaa Tähkäpään hiukset, jotta Gothel ei voi enää hyötyä hänestä. Tähkäpää järkyttyy, sillä ei voikaan pelastaa Flynniä hiuksillaan. Tähkäpään itkiessä taika kuitenkin siirtyy Flynniin kyyneleestä ja tässä onkin elokuvan opetus: taika ei olekaan jossain ulkoisessa tekijässä vaan ihmisen sisällä. Ihana sanoma ja opetus, mutta muun elokuvan viestien rinnalla se tuntuu aika vaikeasti sulatettavalta. Tässä kuitenkin tulee esiin liittolaisuuden tärkeys: muidenkin on tehtävä jotain, jotta oppressointi ei jatku. Jos jotain hyvää Flynnissä on, niin se, että hän näyttää heteromiehen voivan puolustaa muidenkin oikeuksia kuin vain omiaan. Go Flynn!

Elokuvan onnellinen loppu tulee, kun Tähkäpään parannettua Flynnin, he palaavat kuningaskuntaan ja ydinperhe on taas koossa. Tottakai Tähkäpää ja Flynn menevät myös naimisiin ja Flynnin toimiessa kertojana, hän vitsailee sillä, että vuosien kinumisen jälkeen hän suostui menemään naimisiin Tähkäpään kanssa. Jälleen mies ei siis voi haluta rakkautta ja parisuhdetta, vaan suostuu siihen naisen vinkumisen takia. Aarrghh. Katsoessa elokuvaa ajattelin, ettei tämä ole niin paha, mutta on se. Feministisen Disney-elokuvan aika ei ollut vielä vuonna 2010. Tutkimusmatkani jatkuu. 

4 kommenttia:

  1. Aaaah miten mä rakastan feministisiä analyysejä! Ihan huippu postaus ja analyysi, hyvä sä! Pitäis järkätä joku feministinen elokuvailta, että voi pitää yhdessä debriefingin, jos lapsuuden suosikit ei kestä feminististä tarkastelua 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehdottomasti pitäis!! Ois ihan mahtavaa :D Mulla onneksi poikaystävä kattoo nää aina mun kanssa, mä istun kynä ja vihko kädessä ja se painaa pausea aina kun sanon, on sit vertaistukea :DD

      Poista
  2. Sinulla on paljon hyviä pointteja tässä! En ole edes tajunnut ajatella mainitsemiasi seikkoja (paitsi ehkä tuota Flynnin kovismentaliteettia ja vajaanpuoleista kykyä puhua tunteistaan), joten tämä kirjoitus avasi silmiäni.

    Haluan kuitenkin sanoa pienen huomautuksen liittyen kuninkaan itkuun katseilta piilossa: sanoisin sen johtuvan hänen kuninkuudestaan, ei sukupuolestaan. Tarina sijoittuu kuitenkin menneisyyteen, jolloin ajateltiin, ettei kuninkaallisten sovi näyttää tunteitaan julkisesti. Oikeastaan minusta tuntuu tämän uskomuksen elävän vieläkin aika vahvasti joissakin monarkioissa. Kehtaan siis väittää, ettei elokuvan kuningatarkaan olisi itkenyt kansansa nähden.

    Myös Tähkäpään käytöstä selittää osittain se, että hän on narsistin kasvattama eli hänen itsetuntonsa on pyöreä nolla, ellei peräti miinuksen puolella. Olisi kuitenkin mielenkiintoista, jos narsistin uhrina olisikin poika tai mies, sillä kuten sanoit, on hyvin stereotyyppistä, että naispuolinen uhrautuu ja alistuu tavalla tai toisella.

    Kiitos kovasti mielenkiintoisesta postauksestasi! Jään odottamaan innolla seuraavaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, todella hyviä pointteja. Toisaalta voi miettiä myös, onko se sellainen kuninkuus mitä haluamme nähdä, jossa kuningas ei voi näyttäytyä inhimillisenä kansansa edessä? Toki tämä on nyt mun utopiaa eikä historiallisesti pätevää :D Tottakai Tähkäpään käytökselle on syynä tuo narsistin mitätöimisen kohteena oleminen koko ikänsä, sitä syy-seuraussuhdetta ei vaan tuoda elokuvassa esille, ja koska Tähkäpää on kuitenkin se tämän elokuvan roolimalli, niin onhan se hiukan ongelmallista.

      Kiitos ihanasta kommentista, näitä tulee kyllä vielä! <3

      Poista

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥