17. huhtikuuta 2018

Kirjabloggaajan vapaapäivä?


Kirja- ja viestintäalan bossladyn Ronja Salmen tv-ohjelma alkoi riittämättömyyden tunteen käsittelyllä. Sarjaan liittyy myös podcast, jonka ekassa jaksossa käsiteltiin kympin tyttöyttä. Tämä sai ajatuspyörät pyörimään ja halusinkin tarttua aiheeseen kirjabloggaajan näkökulmasta, useimmiten kun kirjabloggaajat ovat (nuoria) naisia ja niitä kympin tyttöjä.

Aloitetaan minusta. Teen töitä noin 39 tuntia viikossa. Tämän lisäksi opiskelen avoimessa yliopistossa perusopintoja. Kahden uusperheen lapsena sisaruksia ja sukulaisia on, joita haluaisin nähdä, puhumattakaan ystävistä. Yritän nukkua vähintään 8 tuntia yössä eli 56 tuntia viikossa. Viikossa on yhteensä 168 tuntia, eli pelkästään työn ja unen jälkeen viikkooni jää 73 tuntia. Tuppaan käymään suihkussa ja kaupassa, syömään säännöllisesti ja viettämään aikaa puolisoni kanssa lähes päivittäin. Kaiken tämän päälle minulla on tämä kirjablogi ja siihen liittyviä tavoitteita. 

Haluaisin päivittää blogia vähintään kerran viikossa eli 52 kertaa vuodessa. (huom: _vähintään_) Olen siitä onnellisessa asemassa, että saan arvostelukappaleita blogini takia ja koen painetta ja vastuuta kirjoittaa niistä saman kirjasesongin aikana, kun ne ilmestyvät. Haluaisin kuitenkin lukea myös muuta. Tämän lisäksi ylläpidän lukuhaastetta, kirjoitan postaussarjaa Disney-prinsessoista ja olen suht aktiivinen Instagramissani. Tarkoitus olisi myös kirjoittaa jotain lukemisen arvoista, eikä ihan puuta heinää. 

Kysymys kuuluu, missä välissä lepään? Silloin kun kroppa sanoo. Teenkö sen hyvällä omatunnolla? En aina. 

"Nyt mulla olisi vielä kolme arvostelukappaletta lukematta. Pitäisi lukea omiakin kirjoja, ettei tbr-pinot ja -hyllyt vain kasvaisi. Luuleekohan ne, että teen tätä vaan arvostelukappaleiden takia, kun en ehdi lukea muuta? Päivitänköhän tarpeeksi usein? Lukeekohan kukaan näitä juttuja? Miksei kukaan muu kuin mun kaverit kommentoi? Vitsi, kun pitäisi lukea näitä uusimpia kirjoja, että voisi osallistua keskusteluun ja olla ajan tasalla. Vitsi, kun pitäisi lukea näitä vanhempia kirjoja, kun nekin on hyviä ja ansaitsisivat näkyvyyttä. Vitsi, kun pitäisi lukea monipuolisemmin. Miksiköhän mä pyysin tuon arvostelukappaleen, ehdinkö mä oikeasti lukea sen? Suuttuukohan joku, jos en luekaan sitä? Voinko mä aloittaa taas uuden kirjan, vaikka on edellisetkin kesken? Kyllä mä nyt aloitan kuitenkin. Mun lukutavoite on tälle vuodelle 50 kirjaa, mutta onhan se aika vähän, tähtään oikeesti enempään. Miten kaikki muut bloggaajat saa enemmän kommentteja? Miten kukaan ehtii lukea, saati lukea toisten kirjablogeja? Mutta kun tää on mun harrastus niin pitäishän tän olla hauskaa. Mun pitäis lukea kaikki työmatkat, että saisin sen ajan käytettyä hyödyllisesti. Pitäis varmaan alkaa kuuntelemaan äänikirjoja. Ymmärtääköhän tästä tekstistä, mitä mä tarkoitan? Osasinkohan mä kirjoittaa tän hyvin vai onko tää ihan tönkköä luettavaa? Sanoinko mä mitään uutta?"

Toivottavasti tuo hengästyttävä rimpsu ei ole kovin monelle tuttu, mutta pelkään pahoin päinvastaista. Otinkin asiasta selvää kyselemällä kirjabloggaajatutuilta, miten he kokevat blogimaailman vaativuuden ja miten yhdistävät "normaalin" ja blogielämän. Tyypit kertoivat tekevänsä yhtä postausta puolesta tunnista useampaan tuntiin, joillakin postauksen teko saattaa kestää työpäivän verran. Postauksen viemä aika riippuu tekstin luonteesta ja eniten aikaa tuntuu menevän muun somen päivittelyyn, valokuvaamiseen ja lukemiseen totta kai. Osa päivittää tavoitteellisemmin ja esimerkiksi kirjoittaa postauksia varastoon. Osa kokee blogin säännöllisestä päivittämisestä paineita ja huonoa omatuntoa, mikäli ei siihen pysty. vaikka kuinka haluaisi. Blogin kirjoittamisessa kuitenkin nousee parhaimmaksi asiaksi kirjoittamisen lisäksi kommentit ja yhteisöllisyys, mikä auttaa pitämään homman hauskana. Tämän pienen, muutaman bloggaajan, otoksella voisi todeta, ettei blogin pitäminen aiheuta niin kamalasti paineita ja riittämättömyyden tunteita, mitä ehkä odotin. Blogin pitäminen nähdään positiivisena ja kivana harrastuksena ja tapana pitää kirjapöhinää yllä. 

Olen siis ehkä ankarampi itselleni kuin muut bloggaajat, tai sitten en osannut kysyä oikeita kysymyksiä. Kuulen myös vasta-argumentit päässäni. "Itsehän sä sitä haluat kirjoittaa. Mikset lopeta, jos se on niin rankkaa? Ei sun pitäis asettaa harrastukselle tavoitteita. Pitäisit vaan sitä hauskaa." Mutta ei se mene ihan niin. Tämä ei ole pelkästään ajatuspäiväkirjani lukemistani kirjoista, vaan haluan keskustella muiden kanssa. Muut eivät löydä tänne, jos en kirjoita säännöllisesti ja pysy mielessä. Että kyllä  riittämättömyyttä kokee, aina välillä. Ratkaisuna yritän keskittyä vain kirjoihin ja aiheisiin, jotka oikeasti kiinnostavat ja jättää vähemmälle paineet ajankohtaisuudesta. En yritä kirjoittaa mitenkään erityisen hyvin, en hio tekstejäni juurikaan ensimmäisen kirjoituskerran jälkeen. Kirjoitan ajatuksiani enkä yritä analysoida kirjojen teemoja tai symboliikkaa. Tavoitteita saa olla, mutta ei sellaisia, että niiden toteuttamisella on kovin tiukat kriteerit. Eräs bloggaaja totesi hyvin, että tämä on harrastus eikä elanto, ja se onkin hyvä pitää mielessä niin blogia kirjoittaessa kuin lukiessa. Useimmilla ei ole mitään ammatillista pätevyyttä kirjoittamiseen ja rahaa se ei tuo, joten bloggaajilla on blogiin liittymättömät työt ja/tai opiskelut sekä muu arkielämä kirjojen lukemisen ja niistä kirjoittamisen lisäksi.

Millaisia ajatuksia kirjablogit + riittämättömyys teissä herättää? Millaisia odotuksia tai vaatimuksia teillä on niille blogeille, joita luette? Mikä ylipäätään tekee blogista seuraamisen arvoisen?

Hurjan iso kiitos pääsiäisenä häiriköimilleni bloggaajille, jotka tähän vastasivat. Ootte huippuja!

12 kommenttia:

  1. Itsekin koen samanlaista riittämättömyyttä blogin kanssa. Toisaalta jopa lukemiseni on viime aikoina ollut tosi heikkoa. Sain esimerkikiski viime kuussa vain yhden kirjan luettua. Olen kuluneen vuoden aikana opetellut ihan sitä, ettei aika tarvitse olla kympin tyttö. (Vaikka olen kyllä oikeastaan ollut aina ysin tyttö.)

    Tällä hetkellä pyrin olemaan itselleni armollinen. Bloggaan jos tuntuu hyvältä. Kirjoitin vastikään yhden tekstin ja se oli mukavaa. Kun ei ottanut stressiä, siitä taas pitikin.

    Ymmärrän kyllä pointtisi siitä, että jos ei päivitä tarpeeksi usein, muut unohtavat. Sitä minäkin pelkään. Yritän kompensoida sitä olemalla bloggausten välissä aktiivinen kirjakeskusteluissa muualla netissä.

    Tsemppiä kiireiseen elämään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän tunteen, mäkin olen ehkä enemmän ysin tyttö! Mutta armollisuus ja levon merkityksen ymmärtäminen ovat kyllä tärkeitä juttuja. Ja just se, että tekee niin mikä itsestä tuntuu hyvältä! Tsemppiä sullekin <3

      Poista
  2. Kiinnostavaa pohdintaa Katri! Kaikki kirjabloggaajat varmasti kokevat riittämättömyyden tunteita enemmän tai vähemmän ja monin eri tavoin. Minulla ne liittyvät ehkä enimmäkseen itse kirjoittamiseen, sillä en, hullua kyllä, oikeastaan rakasta kirjoittamista. Rakastan kyllä tekstejä, sillä rakastan kirjoja, mutta omalle tekstilleni olen liian kriittinen. Usein törmään kirjasta kirjoittaessani siihen, etten vain osaa kuvailla jotain tiettyä asiaa tai tunnetta tarpeeksi hyvin, ja se turhauttaa. Kirjabloggaaminen on siis oikeastaan jatkuvaa itsensä haastamista.

    Koen harvemmin paineita blogin päivittämisestä (ehkä siksi, että minulla on melkein aina ollut säännöllinen rytmi – tosin en suunnittele tai aikatauluta postauksia mitenkään, vaan bloggaan kun siltä tuntuu) tai arvostelukappaleista (pyydän maltillisesti, joten paineita ei ehdi juurikaan tulla, koska luen ja bloggaan säännöllisesti). Näiden paineiden tasaantumiseen vaikuttaa ehkä myös se, että olen blogannut jo vuoden 2010 lopusta asti, koska muistan, että riittämättömyyden tunteita ja paineita oli enemmän alkuvuosina. Mua harmittaa kuitenkin tosi paljon se, ettei mulla ole muka enää aikaa kommentoida toisten blogeihin yhtä paljon kuin ennen, vaikka ihan varmasti on. En tiedä, mistä se johtuu. Aina vaan on niin kiire tehdä kaikenlaista.

    Mitä tulee odotuksiin muiden blogeista, niin tylsä vastaus: pidän blogeista, joista näkee, että niitä kirjoitetaan omilla ehdoilla ja aidosta halusta. Että ollaan rehellisiä eikä esimerkiksi vain kehuta kaikkea mitä luetaan, koska se on vähän kummallista. Pidän visuaalisuudesta, mutta teksti on tärkeämpää. En kuitenkaan odota mitään analyyseja, vaan luen mielummin lyhyemmän, mutta kuitenkin osuvan arvion. Kaikki seuraamani blogit ovat seuraamisen arvoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä vastauksesta! Mulla on samaa syyllisyyttä tuosta kommentoinnista, jotenkin sitä tekee liian vähän. Ehkä muakin auttaisi joku tietty rytmi lukemiseen ja bloggaamiseen, nyt se on aika sykäyksittäin etenevää molemmilla osa-alueilla :D Ja oon samaa mieltä, sellainen pelkkä hehkutus ei oikein vakuuta vaan haluan myös rakentavaa kritiikkiä ja perusteltuja mielipiteitä.

      Poista
  3. Kiinnostava aihe! Vaatimuksia ja suorittamisen kulttuuria tuli mietittyä taas tänään, kun kollega kertoi työskennelleensä yömyöhälle. Olen itse yrittänyt poisoppia siitä, että kaiken pitäisi olla täydellistä - ei mikään helppo projekti! Mullakin on monesti tuntunut siltä, että pitäisi jaksaa blogin kanssa enemmän - olen esimerkiksi ihan surkea valokuvaamaan, ja ihailen aina niitä, joiden kirjakuvat ovat taideteoksia. Koetan silti vastapainoksi muistaa, että mun vahvuus on kirjoittaminen ja teen tätä hommaa siltä pohjalta. Pidän jonkinlaisia tavoitteita tärkeinä - välietapit motivoivat. Tärkeää on silti muistaa just tuo, että blogi on harrastus, ei elanto. Toisaalta ei työhönkään pidä kaikkea energiaansa kuluttaa, kun harvoin siitä palkitaan. Self-care ja omat rajat kunniaan :) Tsemppiä! <3

    Mitä tulee muiden blogeihin, en missään nimessä oleta, että jokaisen tekstin pitäisi olla täydellinen, viimeistelty, kieliopillisesti huoliteltu tms. Pikemminkin vain odotan sitä, että tyypit kirjoittavat kiinnostavista kirjoista ja aiheista - mutta ei sekään ole sellainen odotus, että lakkaisin seuraamasta, vaikka emme koskaan lukisi yhtään samaa kirjaa :D Jokainen kirjoitelkoon ja kuvatkoon sen mukaan, mihin voimat ja innostus riittää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, vaatimukset ja suorittamisen kulttuuri kun tulevat vähän joka puolelta, niin helposti ne hiipivät myös niihin ihaniin ja mieluisiin juttuihin. Välietapit onkin hyvä vinkki, ehkä sellaisilla saisi myös niitä onnistumisen kokemuksia enemmän?
      Ja sama juttu, ei tarvitse olla täydellistä tekstiä, mutta toki tekstin olisi oltava luettavaa. Huomaan, että on ehkä kiinnostavampaa seurata bloggaajia, jotka lukevat eri kirjoja kuin itse - tulee enemmän suosituksia!

      Poista
  4. Hyvä postaus! Aika samanlaisia ajatuksia löytyy kyllä täältäkin, mutta ehkä tällä hetkellä hieman pienemmässä mittakaavassa. Haluaisin niin kovasti kirjoittaa blogiin enemmän ja kiinnostavammin, myös kaikkia kivoja juttuja "arvosteluiden" ohessa. Haluaisin ehtiä lukea muiden blogeja sillä samalla intensiteetillä kuin ennenkin, ja kommentoida kaikkia. Ja ehdottomasti ehtiä lukemaan paljon enemmän kuin nyt. Tällä hetkellä opiskelujen kanssa on vain niin hektistä, että olen antanut itselleni armoa blogin suhteen; kaikkeen ei vaan voi keretä ja koulun täytyy olla prioriteetti. Eikä kaikkeen riitä energiakaan, varsinkaan lukemiseen kaiken tenttikirjallisuuden jälkeen.

    Ja silti kaikesta kiireestä huolimatta välillä on todella huono omatunto, kun ei ole ehtinyt päivittää blogia ikuisuuksiin. Ja kieltämättä, sitten kun vihdoin pitkästä aikaa ottaa sille aikaa ja julkaisee muutaman postauksen, harmittaahan se jos kommentteja ei sitten tulekaan yhtään. Se on ehdottomasti yksi tämän koko harrastuksen parhaista puolista, keskustelu muiden samanhenkisten ihmisten kanssa. Muiden blogeille en kuitenkaan juurikaan ole asettanut mitään odotuksia tms, vain sille omalleni :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Ehkä se onkin se paine, että haluaisi lukea enemmän, sitten tulisi luonnollisemmin kirjoitettua blogiakin enemmän. Mutta se armo on kyllä tosi tärkeä ja ne prioriteetit!! Keskustelua onneksi pystyy tekemään näistä jutuista, vaikkei itse kirjoittaisi niin usein, onneksi meitä on monta!

      Poista
  5. Hyvä postaus ja paljon tuttuja ajatuksia! Erityisesti arvostelukappaleisiin liittyvät tunteet, haha. "Kehtaanko pyytää tästä kirjasta arvostelukappaleen, kun en ole lukenut vielä edellistäkään samasta kustantamosta?"

    Minullakin on kokopäivätyö, kavereita nähtävänä ja perusopinnot kesken avoimessa yliopistossa. Monesti tulee paineita lukemiseen liittyen, mutta se johtuu lähinnä siitä että haluaisin itse käyttää paljon enemmän aikaa bloggaamiseen, ja tiedän että tätäkin voisi tehdä vielä paljon laajemmin kun olisi energiaa.

    Isona apuna on ollut bloggausten puskurivarasto, jota olen hiljalleen kerryttänyt. Minulla on nytkin 10 kirjabloggausta varastossa ja tällä kerran-viikossa-sunnuntaisin-postaustahdilla niitä riittää vaikka en jaksaisikaan lukea :D Miinuksena tietysti se, että blogini kulkee aika paljon jäljessä oikeasta lukutahdistani ja postailen kirjoista, jotka olen lukenut pari kuukautta aiemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Mulla on sama tilanne kuin sulla ja kyllä mä tiedän, että some myös syö lukuaikaa jonkun verran. Tota puskurivaraa mäkin aina välillä yritän tehdä, mutta ei sitä ikinä kerry tarpeeksi :D ehkä kesälomalla?

      Poista
  6. Riittämättömyys – tuttu tunne miltei jokaisella elämän osa-alueella. Joskaan ei kirjabloggaamisen suhteen: perustin blogin muutama vuosi sitten osittain siksi, että voisin haastaa itseäni kirjoittamaan ja ehkä kehittymään siinä. Ainakin tarkoitus oli päästä yli liian kovasta itsekritiikistä ja kammosta, että joku lukee jotain mitä olen kirjoittanut. Tavoite on onnistunut siinä, etten jaksa ottaa paineita, kuinka usein päivitän blogia enkä ajattele, että tekstien pitäisi olla maailmaa mullistavia. Pystyn silti samaistumaan hyvin niihin tuntemuksiin, joita avaat tässä postauksessa. Vertailen itseäni muihin ja junnaan itsesyytöksissä pohtien, miten muut ehtivät ja pystyvät saamaan aikaan niin paljon enemmän.

    Pidän viisaana ratkaisuasi keskittyä kirjoihin, jotka kiinnostavat, ajankohtaisuudesta riippumatta. Tekstiäkin syntyy kuin itsestään, jos on mielenkiintoisen aiheen äärellä! Blogien lukijana minusta on myös hauskempaa törmätä ”vanhempaan” kirjallisuuteen, sillä se nimenomaan on kirjablogiskenessä vähän paitsiossa. Kun olen lukenut vaikkapa jonkun vanhan scifikirjan, ja haluaisin kuulla muiden fiiliksiä siitä, voivat googlettelun tulokset olla varsin laihoja.

    Onnistuneen blogipostauksen keskiössä on mielestäni se, että kirjoittaja yksinkertaisesti kertoo, mitä tunteita ja ajatuksia kirja herätti ja miksi. Teksti voi herättää mielenkiinnon jotakin kirjaa kohtaan (”Tuon luenkin seuraavaksi”), tarjota ”vertaistukea” lukukokemuksen jälkeisessä tunnemyrskyssä (”Joo, minäkin halusin heittää kirjan seinään”) tai uusia tuoda näkökulmia (”Ai, no voihan asian noinkin ajatella”).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! Avasit tosi hyvin tota, mitä itsekin ehkä postauksilta odotan, just niitä tunnetiloja ja ajatusten herättelyä.

      Poista

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥