5. huhtikuuta 2018

Jenni Holma, Veera Järvenpää & Kaisu Tervonen: Näkymätön sukupuoli

Jenni Holma, Veera Järvenpää & Kaisu Tervonen: Näkymätön sukupuoli
Kustantanut: Into (2018)
Sivuja: 174
Arvostelukappale

"Minua tuskastuttaa ja turhauttaa se, että ihmisoikeus- ja transasioille ei ole koskaan oikea hetki, koska aina on muka jotain tärkeämpää. Mutta mikä yhteiskunnassamme on tärkeämpää kuin ihmiset?" 

Näkymätön sukupuoli on ensimmäinen suomenkielinen tietokirja muunsukupuolisista ihmisistä. Kirja pitää sisällään sarjakuvia, henkilökuvia ja sanaston, joka monia tämän aiheen ympärillä hämmentää. Tämä tietokirja ei ole kylmää faktaa vaan kokemustietoa ja esille tuloa sen kanssa, mistä ei ole saanut tulla esille, mikä on pitänyt piilottaa. Näkymätön sukupuoli tuo ihmiset näkyville. 

Kirjan esipuheen on kirjoittanut Tarja Halonen ja jo heti alussa lukija laitetaan todella ajattelemaan. Halonen kirjoittaa: "Usein päättäjät vakuuttavat, että seksuaali- ja lisääntymisoikeudet ovat niin intiimejä asioita, että julkisella vallalla on vaikeuksia suojata niihin kohdistuvia loukkauksia vastaan. Samoilla päättäjillä ei näytä olevan vaikeuksia rajoittaa tai rangaista näiden oikeuksien käytöstä." Siinäpä se.

Kirja tuo näkyviin ja kuuluviin erilaisten ihmisten tarinoita, joita yhdistävät muunsukupuolisuus. Kirja määrittelee sen näin: "muunsukupuolisen sukupuoli-identiteetti ja -ilmaisu eivät istu binääriseen mies-nais-sukupuolijakoon". Ei siis tarvitse tietää, onko mies tai nainen, voi olla välillä kumpaakin tai ei kumpaakaan. Tarinoista välittyy ilo ja helpotus siitä, ettei itseään tarvitse laittaa binäärin mukaiseen lokeroon, kun ei se kuitenkaan olisi oikea ja oma. Moni kaipaa lomakkeisiin "muu"-sukupuolivaihtoehtoa, moni kertoo että terveydenhoitoalan erikoistuneille työntekijöille on helpompi sanoa kokevansa olevan binäärin jompaakumpaa ääripäätä, kun muunsukupuolisuutta ja sukupuolen moninaista ilmaisua ei ymmärretä. 

Suurin osa kirjan henkilöistä esiintyvät omalla nimellään ja omilla kuvillaan, jotka ovat taidokkaita ja kauniita kuten kohteensakin. Eräs henkilö ei halunnut esiintyä omalla nimellään tai kuvillaan, ei itsensä takia, vaan suojellakseen läheisiään. Pitkin kirjaa saamme kuulla kiusaamiskokemuksista, törkeästä kohtelusta terveydenhuollosta ja lukuisista mielenterveysongelmista, ja silti nämä ihmiset suojelevat läheisiään, meitä enemmän yhteiskunnan normeissa elävien tunteita ja elämää, vaikka asian pitäisi mennä juuri toisin päin. Vaikka kirja oli täynnä itsensä hyväksymisen ja ilmaisun iloa, se sai myös todella surulliseksi. Lähes jokainen kirjaan haastatelluista on kokenut kiusaamista ja/tai mielenterveysongelmia. Transpolilla apua ei saa tai joutuu "jäähylle", jos asiakkaalla on esimerkiksi masennus. 

"Kuluneen vuoden aikana muunsukupuolisuus on näkynyt mediassa, ja minun on nyt huomattavasti helpompaa kertoa identiteetistäni. Myös vastaanotto on ollut aiempaa avoimempaa."

Representaation, samaistumisen ja esikuvien merkitys on valtava. Sanoilla ja kuvilla on valtava voima käsitysten ja asenteiden syntymisessä ja muokkaamisessa ja tämä kirja on kaunis ja tärkeä esimerkki siitä, mitä kaikkea voimme oppia, kun katsomme hieman omaa poteroamme pidemmälle. Suosittelen, ihan jokaiselle.

4 kommenttia:

  1. Tämä oli kyllä todella silmiä avaava teos - vaikka omassa lähipiirissäni on muutamia trans- ja muunsukupuolisia ihmisiä, huomaan kyllä, miten binäärissä maailmassa on tullut elettyä. Tuo jäähyjuttu kiinnitti minunkin huomioni - eikö "jäähyjä" käytetä uhmaikäisille lapsille rauhoittumiseen eikä aikuisille "korjausprosessin varmistamiseen". Järkytyin siitä, miten asiattomasti monet lääkärit ovat muunsukupuolisia kohdelleet, huhhuh. Onneksi tämä teos julkaistiin ja muunsukupuolisten äänet pääsevät sitä kautta esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu ja vähän hävettää, että itsekin heräsin ylipäätään ajattelemaan asiaa vasta, kun tapasin itse transsukupuolisia. Jäähy järkytti minuakin ja tuli sellainen olo, että tätä täytyy muuttaa, mutta miten? Tällaisia teoksia toivoisin vielä paljon lisää <3

      Poista
  2. Tämä kirja sai mut tosi tosi iloiseksi sen takia, että kirjassa esiintyvät ihmiset saivat kertoa oman tarinansa juuri niin kuin he halusivat sen kertoa. Toisaalta kirja sai mut tosi tosi surulliseksi sen takia, mitä kaikkea paskaa nämä kirjassa esiintyvät ihmiset ovat joutuneet kohtamaan vaan sen takia, että he eivät asetus niks naks valmiisiin sukupuolilokeroihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samat fiilikset mullakin. Tuli niin vihainen ja surullinen olo, että ihmisiä oikeesti kohdellaan noin huonosti ja haavoittavasti, eilä siitä silti nouse isompaa meteliä.

      Poista

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥