15. tammikuuta 2018

Neil Gaiman: Neverwhere

Neil Gaiman: Neverwhere
Kuvittanut: Chris Riddell
Kustantanut: William Morrow (2017)
Sivuja: 448

" Richard wrote a diary entry in his head. Dear diary, he began. On Friday I had a job, a fiancée, a home and a life that made sense. (Well, as much as any life makes sense.) Then I found an injured girl bleeding on the pavement, and I tried to be a Good Samaritan. Now I've got no fiancée, no home, no job, and I'm walking around a couple of hundred feet under the streets of London with the projected life expectancy of a suicidal mayfly."

Neil Gaimanin nimi tulee esille väistämättä, jos seuraa vähänkin fantasiakirjallisuutta. Kuitenkin päädyin Gaimanin kirjan äärelle vasta reilu kymmenen vuotta tämän esikoiskirjan ilmestymisen jälkeen. Neverwhere ilmestyi alunperin tv-sarjana ja sitten romaanina vuonna 1996, mutta uusintapainos Chris Riddellin kuvituksilla sai minut sen pariin joulun alla. 

Neverwhere kertoo Lontooseen muuttaneesta Richardista, jonka elämä on tuikitavallista ja perin tylsää: Richard tekee toimistotyötä, on kihloissa todella ärsyttävän ja pompottavan Jessican kanssa ja viettää vapaa-aikansa kulkien kihlattunsa perässä museoissa, joissa ei haluaisi edes olla. Tähän tappavan tylsän arjen sykliin tulee muutos, kun Richard törmää kadulla haavoittuneeseen tyttöön nimeltä Door. Doorin tapaaminen johtaa tapahtumaketjuun, jonka seurauksena Richardille avautuu täysin uusi maailma: London Below eli maanalainen Lontoo, jonka asukkaat ja yhteiskuntajärjestys ovat hyvin erilaisia Richardin arkitodellisuuteen verrattuna. Matkan varrella tavataan kummallinen lintuja ja tietoa kaupitteleva mies, tuhansia vuosia vanhoja murhaajia, rotille puhujien yhteiskunta ja enkeli, näin muun muassa. Kirja on yhtä aikaa seikkailu- ja jännityskertomus kuin kuvaus perin tavallisen ihmisen päätymisestä fantasiamaailmaan. 

Rakastuin tähän kirjaan samantien ja siitä tuli yksi lempikirjoistani. Maailma on huikea ja ihan erilainen verrattuna siihen, millaisia kirjoja olen tottunut lukemaan. Vaikka tunnelmaltaan se on synkkä ja viemäriympäristö luotaantyöntävä, on Richardin matkan seuraaminen mitä viihdyttävintä ja laittaa ajattelemaan. Mitä itse ajattelisin ja kyseenalaistaisin, jos olisin samassa tilanteessa? Gaimanin kirjoitustyyli herättää maanalaisen Lontoon henkiin ja saa hihittämään huumorillaan.  Riddellin kuvitukset täydentävät tekstiä saumattomasti ja tekevät kokonaisuudesta entistäkin maagisemman. Kokonaistunnelmasta tulee todella paljon mieleen elokuvaohjaaja Tim Burton, joka myös on yksi lemppareistani. Jokin tällaisessa synkässä ja hieman vinksahtaneessa vain vetoaa. Joku on kuvaillut Neverwhereä Neil Gaimanin versiona Liisa Ihmemaasta ja se kuvaus on aika osuva. Kun maan alle päätyy, voi tapahtua vaikka mitä. Tälle lukijalle se tarkoitti Gaimanin tekstiin ja maailmaan rakastumista ja sitä, että odottelen postista Gaiman&Riddell-kirjaboksia...

Mihin kirjaan sinä rakastuit ensilukemalla?

2 kommenttia:

  1. Minua kiinnostaa tämä erityisen paljon Riddellin kuvitusten takia, mutta hyvä tietää ettei Gaimaninkaan teksti jää toiseksi :D Vaikuttaa hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! On kyllä ihan huikea kirja :) Kun pääsisi jatkamaan pian tämän kaksikon teoksilla, se olisi ihanaa...

      Poista

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥