28. tammikuuta 2018

Elokuvia aloittelevan feministin silmin: Pieni merenneito (1989)

Taustani feministinä ja merenneitona
Olen katsonut Pientä merenneitoa aivan pikkulapsesta asti ja se olikin lapsuuteni top kolme -leffoissa Leijonakuninkaan ja Pocahontaksen ohella. Ariel saattaa olla yksi syy siihen, miksi minulla oli kymmenen vuoden ajan on/offina punainen tukka. Ensimmäinen feministinen kirjoitukseni oli muistaakseni ysiluokan äidinkielen lopputyö, jonka kirjoitin suomalaisista missikisoista. En ole koskaan katsonut Pientä merenneitoa englanniksi enkä tehnyt niin nytkään, sillä monien suomalaistyttöjen lailla olen altistunut elokuvalle suomenkielisenä ja pienet lapset tuppaavat katsomaan elokuvat suomeksi edelleen. En ole opiskellut sukupuolentutkimusta tai elokuvantutkimusta, joten minkäänlaista akateemista pätevyyttä minulla ei tästä aiheesta ole. 

Pieni merenneito simpukankuoressa
Pieni merenneito kertoo 16-vuotiaasta Arielista, joka haaveilee pääsystä ihmisten maailmaan. Ankaran isänsä merenvaltias Tritonin sekä kuuden isosiskonsa kanssa elävä Ariel on seikkailunhaluinen, rohkea ja omapäinen. Arielin uidessa merenpinnalle hän näkee laivassa prinssi Ericin ja ihastuu tähän. Triton ei asiasta ilahdu vaan kieltää Arielia enää koskaan menemästä pinnalle ja tuhoaa Arielin tavarakokoelman, jonka hän on kerännyt uponneista laivanhylyistä. Tästä vimmastuneena Ariel lähtee merinoita Ursulan luo. Ursula on karkoitettu merenväen valtakunnasta ja hautoo kostoa sekä suunnitelmaa merten valtiattareksi pääsystä. Ursula tekee Arielin kanssa sopimuksen, jossa Ursula taikoo Arielille jalat kolmeksi päiväksi Arielin kaunista lauluääntä vastaan. Arielin täytyy kolmessa päivässä saada prinssi Ericiltä tosirakkauden suudelma tai hän muuttuu takaisin merenneidoksi ja joutuu elämään Ursulan vankina.

Bechdelin testi
Testin läpäisemiseksi elokuvassa täytyy olla kaksi naishahmoa, jotka keskustelevat jostain muusta kuin miehestä. Joskus on esitetty myös vaatimus, että nämä naishahmot tulee olla nimetty. Pienessä merenneidossa Arielin siskot esitellään ensimmäisen laulun aikana ja myöhemmin he ihmettelevät yhdessä Arielin ihastunutta käytöstä. Ursula ja Ariel taas keskustelevat ihmiseksi muuttamisesta ja sopimuksen sisällöistä myöhemmin elokuvan aikana. Kuitenkaan kumpaakaan näistä keskusteluista ei käytäisi ilman Arielin ihastumista prinssi Ericiin, joten vaikkei Ericistä suoraan puhuta, on naisten välisten keskustelujen motivaattori kuitenkin mies. Tämä feministi ei siis päästäisi Pientä merenneitoa jatkoon Bechdelin testin perusteella.

Valitettavan tuttu kahtiajako
Pienessä merenneidossa mennään perinteisellä madonna/huora-linjalla. Ariel ja hänen siskonsa ovat värikkäitä ja hoikkia merenneitoja, joiden vyötärön ympärys on naurettavan pieni. Arielin silmät ovat suuret ja siniset, tuoden mieleen vauvan. Merenneidoista huokuu viattomuus, vaikka simpukkabikinit saavatkin varmasti joidenkin mielikuvituksen laukkaamaan. Arielin runsaasti lainehtiva punainen tukka on monessa kohtauksessa erityisesti esillä, sillä pitkä tukka on naiseuden merkki. Merinoita Ursula taas on mustanpuhuva mustekalan kaltainen olento, jolla on runsaat muodot ja runsas meikki. Välillä ruudun peittävät Ursulan runsaana tytisevät rinnat ja elokuvassa näytetään, kuinka Ursula punaa muhkeat huulensa simpukasta puristamallaan aineella. Ursulan hiukset ovat lyhyet ja pystyssä verrattuna Arielin pitkään, hulmuavaan tukkaan. Elokuva demonisoi runsaasti meikkaavia, runsasmuotoisia naisia ja kuvaa lapsenkaltaiset, mahdottoman laihat merenneidot sellaisina, joihin tyttöjen tulisi pyrkiä. Ursulan luola hohtaa pinkkiä valoa ja sieltä roikkuvat pinkit levät, joten perinteinen tyttöjen lempivärikin on tässä demonisoitu huonoksi ja vääräksi valinnaksi. Kun Ursula elokuvan loppupuolella laittaa ranttaliksi ja meret kuohumaan, hän huutaa "aallot tottelevat jokaista oikkuani". Naiset ovat siis oikuttelevia olentoja, jotka aiheuttavat pahat tapahtumat draamankaaressa. 

Naisen rooli ei siis ole kovin kehuttava tässä elokuvassa. Elokuvan avaa kohtaus, jossa Tritonin kunniaksi on järjestetty konsertti. Tässä Tritonin tyttäret laulavat ylistyslaulua isälleen ja heti elokuvan avauskohtaus antaa ymmärtää, että nämä tytöt/naiset ovat tässä ylistääkseen miestä. Tyttöjen äidistä ei kerrota ollenkaan ja jää katsojan arvuuteltavaksi, onko tyttöjen äiti kuollut. Ariel on omapäinen tyttö, joka ei muita kuuntele. Silti hän samantien ihastuessaan sanoo, kuinka rakastaa Ericiä ja laulaa "kaikesta minä luopuisin". Elokuva antaa siis vaihtoehdoiksi elää joko isää tai tulevaa miestä varten, omista haluista ja tarpeista ei tarvitse tytön välittää. Kun Ariel muuttuu ihmiseksi, Ericin on hyvin vaikea ymmärtää häntä. Ariel kuitenkin tekee tunnetyötä kuin hyvä tyttö konsanaan ja tajuaa heti, että tekee jotain väärin, kun harjaa hiuksiaan haarukalla. Ymmärretyksi tuleminen jätetäänkin naisen vastuulle, mieheltä ei vastaavaa yhteisymmärrykseen pyrkimystä odoteta. Loppupuolella elokuvaa Ursula muuttuu kauniiksi Vanessaksi, jolla on Arielin ääni. Vanessa tulee lumoamaan Ericin ja estämään häät. Elokuvassa Ariel on yksin miespuolisten eläinystäviensä varassa ja ainoa toinen naistoimija, Ursula/Vanessa, on juonessa vain sabotoidakseen Arielia ja sitä kautta Tritonia. Naisten välistä tukea tai solidaarisuutta ei siis nähdä. 

Prinssi (ja isä) tulee ja pelastaa kaiken
Prinssi Ericillä on lemmikkikoira Max, jonka hän urheasti pelastaa palavasta laivasta ja muutenkin pitkin elokuvaa huolehtii tästä. Tällä huolehtivaisella asenteella karvaista kumppaniaan kohtaan saadaan Ariel ja katsojat rakastumaan Ericiin, koska onhan se kovin epätavallista, että mies osoittaa huolehtivan puolensa. Ericiä painostetaan avioliittoon, joten vakiintumisen paineet koskevat tässä elokuvassa myös miehiä. Kuitenkin Ericin häiden koittaessa lokki Joonatan toteaa, että "koko kaupunki tietää, että prinssi saa pallon jalkaansa". Vaikka avioliiton solmimisen paineet näkyvät elokuvassa miessukupuolellekin, on kuitenkin selvää että mies on se, joka avioliitossa menettää vapautensa.

Miehet ovat elokuvassa eteenpäin vievä voima. Ariel pääsee tavoittelemaan Ericin rakkautta vasta, kun Sebastian-rapu lannistuneena toteaa "kuinka pehmeä kuori minulla onkaan". Vasta Sebastianin apu vie Arielin lähemmäs Ericiä. Kuuluisa "Kiss the Girl"-laulukohtaus taas on niin seksuaalisesti painostava, ettei voi tajuta, miten tällainen on laitettu lasten piirrettyelokuvaan. Laulun aikana Ariel ja Eric soutavat laguunissa ja Ariel yrittää sanoitta viestittää, että haluaisi Ericin suutelevan häntä. Eric epäröi tätä, mutta Sebastian muiden miespuolisten eläinhahmojen serenadisoidessa saa Ericin pään kääntymään. Kohtaus on niin seksuaalisesti latautunut, että kohtauksen loppuessa on vain helpottunut olo. Elokuvan lopputaistelussa Ariel joutuu heti meripyörteen pohjalle ja Eric on se, joka surmaa Ursulan ja pelastaa päivän. Vasta isän hyväksyntä ihmiseksi muuttumisessa ja avioliitossa Ericin kanssa saavat Arielin onnelliseksi, kun isä toteuttaa Arielin unelman. Vaikka motiivi on alusta alkaen Arielin, on hänen kohtalonsa täysin miesten käsissä. 

Helmenä meren pohjamudissa
Elokuvan legendaarisimmassa laulussa, Part of Your Worldin suomennoksessa, lauletaan ”nuoret naiset tuol ymmärtävät toisiaan”. Tätä sanomaa olisi elokuvassa voinut esittää enemmänkin, sillä Arielin siskot jäävät täysin taka-alalle ja kaikki toimijat Arielia ja Ursulaa lukuunottamatta ovat miehiä. Hienoa kuitenkin on, ettei Ariel muuta näkemyksiään rakkaudesta ja "oikeasta" rakkaudenkohteesta, vaikka muut, kuten isä, painostavat häntä tähän. Elokuva kuvaa hienosti teinitytön elämää, kun pään täyttää vain ihastus ja hienot tavarat. Vaikka se ei välttämättä feministisin sanoma ole, antaa elokuva samaistumispintaa tällaisten tunteiden kanssa painivalle. 

Elokuvan feministiset aallonpohjat 
Järkyttävin kohtaus feministin näkökulmasta oli Ursulan monologi ja laulu "Poor Unfortunate Souls", jonka aikana tuo pahaa ennustava sopimus tehdään. Ariel epäröi äänensä luovuttamista ja Ursula laulaa, ettei Ariel tarvitse ääntä, vaan hurmaa miehen "ulkonäölläsi, silmilläsi, sulavilla liikkeilläsi!". Laulussa lauletaan myös, että maalla miehet tahtovat hiljaisen naisen, lörpöttelijästä eivät miehet tykkää. Näin naisten hiljaa pysymistä vahvistetaan, sillä (patriarkaalinen) valta-asema horjuisi jos naiset pääsisivät ääneen. Kohtaus, jossa Arielin ääni viedään, on hyvin väkivaltainen, kun noidutut kädet vievät sen hänen kurkustaan. Arielin fyysistä koskemattomuutta on rikottu kauhealla tavalla, mutta kohtauksen jälkeen Ariel on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tämä tuo mieleen raiskauskulttuurin, jossa naisen kärsimys ohitetaan. Naisen vapautta halutaan myös rajoittaa kohtauksessa, jossa Sebastian toteaa Arielin karatessa, että "jonkun pitäisi naulata tuon tytön pyrstö lattiaan". Nuoren teinitytön halutessa seikkailla isän hovimestari/neuvonantaja siis tokaisee ohimennen väkivallan teon olevan ratkaisu siihen, ettei tyttö käyttäydy isänsä mielen mukaan. Asenteet eivät ole kovin kaukana siitä, kun teinityttöjä ammutaan päähän sen takia, etteivät tietyt miehet halua heidän käyvän koulussa. Viittaan tässä tietysti Malalaan ja onkin surullista, että väkivalta tyttöjä kohtaan koetaan ratkaisuna niin fiktiossa kuin todellisessa maailmassa.

Lopullinen tuomio
"Miehet pelastavat kaiken ja naiset ovat joko huoria tai madonnia" -tason leffa. Vaikka elokuva ei sitä suoraan sanokaan, ei ole kovin vaikeaa löytää hyvin patriarkaalista näkemystä naisista ja naisen paikasta. Naisten hyvin stereotyyppiset kahtiajaot hyvään ja pahaan sekä miehen vahva toimijuus naisen avuttomuuden rinnalla ovat asioita, joita ei yksikään kriittisempi katsoja voi välttyä näkemästä. Kuitenkin 90-luvun alussa elokuvan ollessa suosituimmillaan ikäiseni tytöt olivat alle kouluikäisiä ja kriittisestä ajattelusta ei ollut juuri tietoakaan. Miten tämä elokuva on vaikuttanut sukupolveni lasten näkemyksiin rakkaudesta, oikeanlaisesta naiseudesta ja siitä, voiko tyttö olla aktiivinen toimija? Kovin positiivista kuvaa se ei anna ja voisin kuvitella, etten ole ainoa tyttö, joka näiden asioiden kanssa on joutunut painimaan ja tietoisesti opettelemaan uusia asenteita ja näkemyksiä. Feministinä ei jatkoon. 

7 kommenttia:

  1. Ei vitsit, tää oli hyvä postaus! Lisää näitä!<3 Aluksi myös vähän pelotti käydä lukemaan tätä, sillä Ariel on myös yksi suosikeistani Disneyn elokuvista. Näinköhän katson enää ikinä samalla tavalla tätä leffaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!<3 Onhan näitä aika kamala alkaa analysoimaan, kun on se lapsuuden tunneside ja nostalgia taustalla. Tästä osasin kuitenkin odottaa aika kamalaa settiä, mutta muut prinsessaleffat vähän hirvittää, että onko kaikki näin ei-niin-feministisiä D;

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos<33 lisää on tulossa kun vaan ehin kattomaan! ;D

      Poista
  3. Osasinkin jo odottaa tätä, mutta olipa loistava ja paneutunut bloggaus! Disneyn elokuvat ovat niin erottamaton osa omaa lapsuutta ja niihin on syntynyt vahvasti ihannoiva suhde, joten vähän pelotti ennalta, minkälaisia juttuja taustalta paljastuukaan ja aikamoinen murska-arviohan tämä oli lapsuusmuistojen hellimille mielikuville. :D

    Siitä on kulunut useampi vuosi, kun olen Pienen merenneidon viimeeksi nähnyt, mutta bloggauksesi palautti sen mieleeni varsin hyvin. Arielin isä on todella vahva ja hallitseva hahmo ja uhmatessaan häntä ja tavoitellessaan toisenlaista elämää Arielin voisi nähdä haluavan irroittautua läpeensä patriarkaalisesta yhteisöstä. Harmi vain, että se mitä hän tavoittelee, on toisen miehen kiintymyksen voittaminen ja tämän tahtoon alistuminen. (En kyllä tarkalleen muista, millaisena Eric esitetään, mutta tuskin sentään yhtä itsevaltaisena kuin Triton.) Nyt kun asiaa alkaa ajattelemaan, aika hurja ajatus tuo äänen vieminen toiselta. No joo, sanaton ymmärrys jne, onhan se aika romanttinen ajatus, mutta että äänen, itsensä ilmaisemisen ja mielipiteidensä esittämisen kyvyn vieminen toiselta? Ja vielä siinä tarkoituksessa, että sillä pääsee naimisiin?! Huhhuh. Olen kaksikymppinen, enkä siltikään ihan valmis luopumaan prinsessakuvitelmistani (:----D), joten mielessäni herää varovainen kysymys siitä, voisiko leffa itse asiassa kritisoida miehistä vallankäyttöä ja äänen viemistä naisilta. Sen perusteella, mitä muistan itse elokuvasta, se ei kuitenkaan vaikuta kovin loogiselta vaihtoehdolta.

    Näitä ehdottomasti lisää! Toivottavasti ne herättävät myös keskustelua. (Voidaanko perustaa feministinen elokuvakerho, jossa voidaan keskustella tämäntyyppisistä asioista? Tai kirjakerhokin käy :D)

    PS. Haluaisin kovasti aloittaa sukupuolentutkimuksen opinnot ja olen kateellinen kaverilleni, joka on aivan huippuhyvältä kuulostavalla peruskurssilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Feministinen elokuva-/kirjakerho on paras idea ikinä, ehdottomasti!!! Kiitos ihanan pitkästä kommentista<3 Voisihan tässä periaatteessa kritisoida juuri tuota patriarkaattia ja äänen viemistä naisilta, mutta kun loppuratkaisu on se, että isän taian avulla Ariel pääsee naimisiin (=isän tahto määrittää lopulta sen, saavuttaako Ariel unelmansa, joka on toinen mies), niin en ihan usko kuitenkaan... Onhan se kamala katsoa lapsuuden lempparileffoja kriittisin silmin, mutta mun mielestä ihan tarpeellista! Prinsessakuvitelmat on hyvä pitää loppuelämän ajan, onneksi on monenlaisia prinsessoja joista ottaa mallia ;) Jooooooooo, sukupuolentutkimuksen opinnot ois ihan huikean mahtavat! Voisitko ottaa sivuaineeksi? =) Muuten jos tää aihe kiinnostaa, niin kannattaa tutustua Sanna Karkulehdon ja Leena-Maija Rossin Sukupuoli ja väkivalta -artikkelikokoelmaan. Oon lukenut vasta kaksi ekaa artikkelia, mutta siinä on ihan älyttömän mielenkiintoisia artikkeleja sukupuolen ja väkivallan esittämisestä leffoissa, kirjoissa jne.

      Poista
    2. Yritän kovasti järjestää ensi syksylle aikaa aloittaa sukupuolentutkimuksen opinnot, montaa kurssia niitä ei ole edes tarjolla, mutta jotain edes! Tulikohan tuo Karkulehdon ja Rossin artikkelikokoelma minua vastaan kerran Akateemisessa, kun aihe kuulostaa etäisesti tutulta? Menee ehdottomasti lukulistalle!

      Poista

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥