3. joulukuuta 2017

Liv Strömquist: Prinssi Charlesin tunne


Liv Strömquist: Prinssi Charlesin tunne
Suomentanut: Helena Kulmala
Kustantanut: Sammakko (2017)
Sivuja: 132
Arvostelukappale

"Avioliitto on hirvittävä kahle miehisen vapauteni ympärillä!
Olen silti mennyt naimisiin."

Liv Strömquistista on tulossa uusi lempi-idolini. Hän saa ajattelemaan, nauramaan, suuttumaan ja kyseenalaistamaan vallitsevia normeja. Prinssi Charlesin tunne on sarjakuva-albumi rakkaudesta ja parisuhteista miehen ja naisen välillä sekä siitä, miksi ne suhteet ovat niin hankalia. Albumissa tuodaan Strömquistin tyyliin esille historiallisia ja nykypäivän hahmoja, lähdeviitteitä ja huumoria. 

Albumin ensimmäinen sarjakuva Neljän kopla tuo esiin neljä tv-sarjahahmoa ja ajatuksen siitä, miksi miesten huumori on sitä, että valitetaan "avioliiton kahleista". Näiden hahmojen rinnalla kulkee sosiologi Nancy Chodorowin tutkimus siitä, millaisia psyykkisiä häiriöitä lapsille tulee kasvaessaan heteronormatiivisissa, patriarkaalisissa perheissä. Tämä sarjakuva on mielestäni albumin paras, sillä se esittää hienosti sen, miksi stereotyyppisesti miehet haluavat elää vapaina, naiset haluavat takertua miehiin ja miksi nämä stereotyyppiset hahmot tarvitsevat toisiaan. Albumissa käydään läpi myös muun muassa miesten hoivaamisen mm-kisat, avioliiton muuttuminen järjestetystä  avioliitosta rakkausavioliitoksi, rakkauden ja seksuaalisen omistusoikeuden fuusioituminen yhdeksi asiaksi ja rakkaussuhteisiin liittyvä vallankäyttö puolin ja toisin. 

Toisin kuin aiemmin lukemani Kielletty hedelmä, tämä albumi herätti myös ristiriitaisia ja hieman vastustaviakin tunteita. Pitkäaikaisessa heteroparisuhteessa eläneenä jotkin kritiikit parisuhteesta tuntuivat pahalta. Lukiessani huomasin Strömquistin esittelemän naisten tarpeen tulla hyväksytyksi ulkopuolelta, mutta kohdallani miesten hyväksynnän hakeminen onkin muuttunut feministien hyväksynnän hakemiseksi. Pitäisikö minun heittää hyvä, monoamorinen heteroparisuhteeni hiiteen voidakseni olla hyvä feministi? Tätä Strömquist ei varmasti tarkoita, mutta sellainen olo kirjaa lukiessa tulee. Lisäksi olisin kaivannut rakkausteeman laajentamista kaksijakoisen sukupuolikäsityksen ja heterosuhteiden ulkopuolelle. Niissä ei varmasti olisi samalla tavalla saanut  kritisoitavaa ja ääneen naurettavaa materiaalia, mutta olisi kiinnostava lukea myös jotain muuta kuin tiettyä asetelmaa vastustavia sarjakuvia Strömquistilta. 

Tiedän, että Strömquistista on tulossa yksi idolini siitä, että kritiikistä huolimatta rakastan hänen teoksiaan. Se, että teos on loistava, ei tarkoita, että minun tarvitsisi olla yhtä mieltä kaikesta. Sehän ajatuksia herättävän kirjallisuuden lukemisessa on parasta: voi itse miettiä omia käsityksiään, muuttaa niitä tarvittaessa tai pysyä omassa kannassaan. Ja se, jos mikä, tekee hyvän feministin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥