19. elokuuta 2018

Elina Tuomi: Itsenäisiä naisia (tai naisia ja yksi muunsukupuolinen)

Kustantanut: S&S (2018)
Sivuja: 155
Saatu arvostelukappaleena

Tiedättekö, kun on niitä kirjoja, jotka tekevät jotain yhteiskunnallisesti todella hienoa, mutta ei niin ongelmattomasti kuin etukäteen toivoi? Itsenäisiä naisia on sellainen. Se ei ole missään nimessä huono tai tarpeeton kirja, mutta siinä on kehitettävää.

Tuomi esittelee 70 suomalaista naista, jotka voidaan nostaa esikuviksi omalla alallaan ja feminismin näkökulmasta. Kirja on suunnattu nuorille lukijoille ja toteutustapa on nerokkaasti nykypäivästä menneisyyteen. Muun muassa Alman ja Enni Rukajärven tarinoiden kautta saadaan nuori lukija koukuttumaan ja historialliset, ehkä tuntemattomammat, naiset ovat vasta lopussa. Naisia esitellään niin taiteen, politiikan, urheilun kuin tieteen aloilta. Halusin rakastaa Itsenäisiä naisia varauksetta, täydestä sydämestä. Se on tärkeä kirja, kyllä, mutta ongelmitta se ei sydämeen sujahtanut. Vaikka Tuomi esipuheessaan jo tuo esiin feminismin tärkeyden, ovat osa henkilöiden tarinoista kirjoitettu ainakin tämän feministin niskakarvat pystyyn nostattavalla tavalla. 

"Suomalainen itsevarmuus on vähäeleistä ja aitoa." (s. 13, Alma)
"Äiti kasvatti yksitoista lasta yksin, ei koskaan valittanut ja jaksoi aina kannustaa." (s.23, Habiba Ali)
"Monen muun poikkeuksellisen lahjakkaan naisen tavoin Ellen ei koskaan mennyt naimisiin." (s. 129, Ellen Thesleff)

Saara Särmä on kaikista saavutuksistaan ja kannanotoistaan huolimatta "ennen kaikkea hauska" (s.49), Karoliina Korppoon kohdalla arjen feminismi on sitä, että hän on hyvä siinä mitä tekee, eli videopelisuunnittelussa (s.29). Toisen feministiset aikaansaannokset siis kuitataan sillä, että osaatpa sanoa tuon hauskasti ja toiselle riittää, että on hyvä miesvaltaisella alalla, ei sitä muuten tarvitse feminismiä kuuluttaa. Naisten parisuhdekuvioita, ulkonäköä ja pukeutumista tuodaan esille monen naisen kohdalla, vaikka mielestäni ne eivät tällaisiin sivun pituisiin esittelyihin kuuluisi. Nämä naiset ovat tärkeitä ja erityisiä omana itsenään ja tekemiensä asioiden kautta. Patriarkaattisessa yhteiskunnassa naisen siviilisäätyä ja ulkonäköä kommentoidaan jo aivan tarpeeksi, voisivatko feministiset kirjat olla tekemättä sitä myös? Lisäksi tuodaan esille naisten sitkeyttä, vähäeleisyyttä, hiljaa paskan kestämistä niin kuin se olisi hyvä ja tavoiteltava asia. Kyllä sinä nuori lukija saat olla äänekäs ja valittaa, saat olla vihainen feministi tai hauska, saat olla epävarma tai itsevarma omalla tavallasi, eikä se tee sinusta tai sanomastasi yhtään huonompaa tai vähemmän tärkeää. Ei yhtään.

Minna Salamin esittely päättyy siihen, että "olemme onnekkaita, kun voimme kääntyä Minnan puoleen" (s.41) ja tämä sai hieman savun nousemaan korvista. Kukaan rodullistettu tai muulla tavoin marginaalissa oleva ihminen EI ole sitä varten, että me valkoiset cisheterot voimme sitten kääntyä heidän puoleensa, kun emme osaa ja tiedä, mitä tehdä tai sanoa tasa-arvokysymyksissä. Meille on jaettu parhaimmat mahdolliset resurssit, voimme ottaa itse selvää. Tiettyjä ratkaisuja en myöskään ymmärtänyt. Oli ihanaa, että Viima Lampinen oli nostettu tähän joukkoon, mutta eikö silloin kirjan nimi, Itsenäisiä NAISIA, ole hieman huono valinta, kun kyseessä on muunsukupuolinen henkilö? Haluammeko niputtaa Viiman naisten joukkoon, koska nainen on meille helpompi kategoria kuin joku muu? Kirja myös oli hyvin samanlainen kuin Good Night Stories For Rebel Girls (suomennettu Iltasatuja kapinallisille tytöille) ja olisin kaivannut jotain uutta ja erilaista, joka olisi tehnyt kirjasta ainutlaatuisen.

Kirjassa on paljon hyvääkin. Monet nimistä olivat jo hiukan lukeneellekin feministille uusia tai pelkästään nimen tasolle jääviä tyhjiä hahmoja, joten oppimisen kannalta kirja on ansioitunut. Oli ihan parasta, että naisten joukossa oli tuotu esiin naiseuden ja sukupuolen moninaisuus transnaisen kautta (Tuuli Kamppila). Kirjassa myös selitetään lyhyesti ja ymmärrettävästi tiettyjä feministisessä keskustelussa käytettäviä käsitteitä, kuten intersektionaalinen feminismi. Oli ihanaa, että naiset olivat erivärisiä, erilaisista taustoista, osa vammautuneita, osa etuoikeutettuja ja osa köyhiä, kaikki kuitenkin kirjassa samalla viivalla ja yhtä arvostettavia. Kaiken kaikkiaan Itsenäisiä naisia oli opettavainen ja ajatuksia herättävä lukukokemus. Suosittelen lukemaan sen omaa ajattelua korostaen ja ehkä muiden kanssa keskustellen, jolloin oppii ehkä myös omista asenteistaan ja käsityksistään lisää. Tai sitten lukemalla sen ihanien, erityisten, lahjakkaiden naisten kokoelmana ilman elämänohjemaisuutta. Keksitään mielummin omat ohjeet. 

Kuka suomalainen nainen tai muunsukupuolinen on tehnyt sinuun vaikutuksen?

13. elokuuta 2018

Syksyn 2018 englanninkieliset uutuudet eli Maas, Maas ja pari muuta

Lupailin syksyn kotimaisten kustantamoiden uutuuslistan yhteydessä listausta myös englanninkielisistä uutuuksista. Tämä lista on lähes pelkästään YA-fantasiaa ja jatko-osia, eli jos ne eivät kiinnosta, kannattaa ehkä skipata tämä postaus. Jos taas kiinnostaa, niin fanityttöillään kommenttiboksissa! Olen huono kirjoittamaan synopsiksia englannista suomeksi, joten tämä on enemmän sellainen hypelista, suosittelen konsultoimaan Goodreadsia kirjojen sisällön suhteen. 


 E L O K U U 

Sarah J. Maas: Catwoman - Soulstealer (DC Icons #3)
En ole (vielä) lukenut sarjan aiempia osia Batmanista ja Wonder Womanista, mutta Maas on kirjahyllyni yksi eniten paikkoja vievistä kirjailijoista eli toisin sanoen, luen kaiken mikä hänen nimellään julkaistaan ikinä Sarah I love you. Ja siis näitä ei tarvitse lukea järjestyksessä, mutta kiinnostaahan ne tottakai!

Sarah Henning: Sea Witch
Heinäkuun viimeisenä päivänä ilmestynyt Sea Witch on Pienen Merenneidon Ursulan origin story. Tänä vuonna on tullut ja tulossa paljon naisvoittoisia, meriaiheisia kirjoja ja tämä merirosvomerenneito on vain tyytyväinen (jos ehtisi lukea ne edellisetkin).

Sarah Raasch: These Rebel Waves (Stream Raiders #1)
Rehellisesti sanoen en edes tiedä, mistä tässä on kyse, mutta Goodreadsin synopsiksessa on mainittu kielletty taikuus, merirosvot, kuninkaalliset ja vääräuskoiset. Riittää mulle.

Tess Sharpe & Jessica Spotswood (toim.): Toil & Trouble - 15 Tales of Women and Witchcraft
15 tarinaa noidista nykyajassa, menneisyydessä ja tulevaisuudessa, monimuotoisia niin rodultaan, luokkatasoltaan, seksuaalisuudeltaan, uskonnoltaan, ajanjaksoltaan ja sijainniltaan. Need I say more?

Natalie C. Parker: Seafire (Seafire #1)
All-female pirate crew. En tarvitse muuta elämääni. 


 S Y Y S K U U 

Aika säästää rahaa ja toivoa synttärilahjoja pankkitilille...... (kts. Lokakuu)


 L O K A K U U 

Laini Taylor: Muse of Nightmares
Luin juuri Strange the Dreamerin loppuun ja cliffhanger oli sitä tasoa, että tämä kirja on saatava. Tällä kirjalla on ehkä upein nimi ikinä, mutta ärsyttää, että tällä kertaa jenkkikansi on hienompi kuin brittikansi. Pitääkö hankkia molemmat? Ehkä. 

Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga vol. 9
Elämäni ensimmäinen  ja pisin sarjakuva, jota olen lukenut säännöllisesti ja lukenut kaikki tähän mennessä ilmestyneet osat (mangaa ei lasketa). Jos sarjakuvat eivät olisi suhteessa niin kalliita, ostaisin nämä kaikki heti omaksi. 

R.E. Stearns: Mutiny at Vesta (Shieldrunner Pirates #2)
En ole lukenut vielä sarjan ensimmäistäkään osaa (joka on kohta päättyvän Prinsessoja ja astronautteja -lukuhaasteeni scifivalinta, heh...), mutta olen vakuuttunut, että luen sen ja sitten haluan jatko-osan. Olen looginen.  Mutta siis scifikirja lesboavaruusmerirosvoista. C'mon. 

K. Arsenault Rivera: The Phoenix Empress (Their Bright Ascendency #2)
Sarjassamme uutuudet, joiden ensimmäistä osaa en ole lukenut, osa kaksi. Yksi lempibooktubettajistani, Thoughts on Tomes, on hypettänyt tämän sarjan ensimmäistä osaa, The Tiger's Daughteria, todella paljon. Ja siis kiinalaisesta mytologiasta inspiroitunut lesbosoturifantasia? Count me in. 

Tahereh Mafi: A Very Large Expanse of Sea
En ole lukenut yhtään Tahereh Mafin kirjaa, mutta tämä kiinnostaa. Syntymäpäiväni on 11.9. ja jotenkin sen päivän terrori-isku on jättänyt jälkensä sillä tavalla, että fiktion kautta sen käsittely kiinnostaa. Tämä kirja kertoo siis muslimitytöstä 9/11:n iskujen jälkeen ja uskon sen olevan todella vahva ja tarpeellinen tarina. 

Sarah J. Maas: Kingdom of Ash (Throne of Glass #7)
TÄTÄ ON ODOTETTU VUOSIA!!!! APUA. EN KESTÄ. (Luultavasti ennakkotilaan kovakantisen, pokkarin ja e-kirjan, koska your girl has some feels.)


 M A R R A S K U U 

Marissa Meyer: Archenemies (Renegades #2)
Kirjasarjojen jatkoa, jonka ekaa osaa en ole vielä lukenut osa eh heh... Mutta Renegadesin olen sentään aloittanut! X-Men-henkinen, supersankarit ja -pahikset -tarina. Love it. 

J.K. Rowling: The Crimes of Grindelwald - The Original Screenplay
En tullut näin pitkälle Potter-faniudessani, jotta jättäisin ostamatta uudet tähän universumiin sijoittuvat kirjat, olivat ne sitten leffojen kässäreitä tai ei. 

Mitä englanninkielisiä uutuuksia te odotatte?

ps. Käy kurkkaamassa Instagramissa kirja-arvonta, jossa arvon yhden lempparikirjani !

4. elokuuta 2018

lukumaraton 4/8/18


21.16
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai kuinka? En ole osallistunut yhdellekään kesän lukumaratonille, mutta se virhe oli pakko korjata nyt. Onneksi suomalaiset maratonit ovat ihanan joustavia aloistus- ja lopetusaikojen suhteen. Nyt aion lukea niin kauan kuin pysyn hereillä, päivittelen tänne aina väliaikatietoja, mutta myös Instagram stooriin!

Tbr-pinoni on tällä hetkellä mangaa, Neil Gaimanin lastenkirja, paljon kehuttu Menneisyyden kaiku sekä ainut kesken oleva ja päätarkoitukseni eli Strange the Dreamer. Ennen maratonia olen lukenut sitä 216 sivua, tästä on hyvä jatkaa!

22.35
Fortunately the Milk (140 sivua) luettu ja Strange the Dreameria 12 sivua luettu eteenpäin, mutta hillittömästä karkkiöveristä huolimatta silmät alkaa painua kiinni. Nyt täytyy siis alkaa nukkumaan, että huomenna jaksaa koko päivän. Onko siellä muitakin myöhäisiä maratoonaajia, jotka meinaavat sunnuntain puolella lukea?

8.27
Huomenta! Aamupala syöty ja Strange the Dreamer tulilla, olen lähes puolessavälissä ja olisi mahtavaa saada kirja luettua tänään loppuun. Välissä sitten ehkä mangaa, jotta lukeminen rullaa mukavasti. Tsemppiä vielä viimeisille maratoonaajille!

14.45
Reilu sata sivua Strange the Dreameria luettu. Välissä piti vähän syödä ja ottaa päikkäreitä, mutta nyt taas jaksaa! Kuusi ja puoli tuntia jäljellä maratonia tässä vaiheessa ja noin 240 sivua luettuna. Mitään sivumäärätavoitteita minulla ei ole, kunhan keskityn lukemiseen ja pidän hauskaa. Tähän mennessä tuo tavoite on toteutunut mahtavasti!

21.07
Nyt on hyvä aika lopettaa. Päiväunien ja yleisen hengailun takia en todellakaan lukenut koko vuorokautta, mutta enemmän kuin normaalisti kuitenkin. En saanut Strange the Dreameria luettua loppuun, mutta kuitenkin hyvän osan siitä. Ja luin pelkästään englanniksi, suomeksi luen yleensä vähän nopeammin, vaikkei se juuri vaikuta. Mutta kaiken kaikkiaan oli hauska olla rennosti ja lukea paljon, tätä voisin harrastaa useamminkin.

Kooste luetusta:
Neil Gaiman: Fortunately the Milk 140 sivua (kokonaan)
Laini Taylor: Strange the Dreamer 190 sivua
Yhteensä: 330 sivua

Mikä oli teidän maratoninne paras juttu? Mulla oli ehdottomasti maratonin viimeinen tunti, kun puoliso tuli lukemaan viereen, mitä tapahtuu harvoin. Books and love is all I need.

27. heinäkuuta 2018

Rachel Hartman: Tess of the Road ~ "She still held sorrows, but she was not made of them. Her life was not a tragedy. It was history, and it was hers."

Rachel Hartman: Tess of the Road
Kustantanut: Random House Books for Young Readers (2018)
Sivuja: 544
Kuvasta kiitos @ireadlikephoeberuns 

Kiinnostaako fantasiakirja, jossa käsitellään naisten ja muunrotuisten syrjintää, raiskauskulttuuria, uhrin syyllistämistä, sisäistettyä naisvihaa, naisten marturbointia, kuuntelemisen tärkeyttä, käsitysten korjaamista ja maailman muuttamista? Jos vastaus on kyllä, lue Tess of the Road. 

Kirja esittelee maailman, jossa ihmiset ja lohikäärmeet elävät yhdessä. Lohikäärmeet voivat ottaa ihmisen muodon, mutta ovat silti lohikäärmeitä. Lohikäärmeitä on eri rotuja ja osa niistä vaihtavat sukupuolta luonnollisena osana elämäänsä. Ja jos kuvaus kuulostaa tutulta, maailma on sama kuin Rachel Hartmanin Seraphina-kirjassa, tässä kirjassa pääosassa on kuitenkin Seraphinan sisko Tess. 

Tess on utelias ja villi tyttö, joka rakastaa merirosvotarinoita ja haaveilee seikkailijan elämästä. Kirjan alussa käy kuitenkin ilmi, että Tess on tehnyt jotain kamalaa ja säädytöntä, jonka vuoksi hänen perheensä häpeää häntä ja hänelle on varattu elämässä vain kaksi roolia: kaksoissiskon kamarineitona oleminen siihen asti, kunnes sisko kihlautuu ja tämän jälkeen nunnaksi ryhtyminen. Tess tekee vaikean valinnan ja lähtee kotoaan etsimään toisenlaista elämää. Pakenemiseen sekoittuu pian myyttisen World Serpentin etsiminen Tessin lapsuudenystävän, Pathka-nimisen quiqutl-lohikäärmeen kanssa.

Suoraan sanottuna juoni tässä kirjassa ei ollut minulle se tärkein, mutta se oli silti hyvä. Ei päätä huimaavan uusi (päähenkilö lähtee ystävän kanssa etsimään jotain myyttistä asiaa), mutta toimiva. Välillä kuitenkin tunnuttiin harhautuvan siitäkin ja pienellä editoinnilla kirjan keskiosasta olisi voinut saada toimivamman. Kirja on hyvin pitkälti Tessin varassa, joten jos et pidä hahmovoittoisesta kerronnasta, tämä ei välttämättä ole sinun kirjasi. Tess on kuitenkin hahmona loistavasti kirjoitettu ja hänen kokemustensa kautta käsitellään feministisiä teemoja. Kaikissa kirjassa esitetyissä hahmoissa on monenlaisia puolia, eikä kukaan jää yksioikoisen hyväksi tai pahaksi. Vaikka kirja onkin naisten huonoa asemaa kritisoiva, ei naisia silti kuvata ongelmattomina enkeleinä ja uhreina.

Kirjasta ei jää epäselväksi, mitä kirjailija ajattelee seksuaalisesta väkivallasta tai naisen asemasta ja kirjaa onkin mainostettu vastauksena #metoo-liikkeeseen. Herkimpien lukijoiden kannattaa huomioida, että kirjassa käsitellään mm. lapsen kuolemaa, seksuaalista väkivaltaa ja kaltoinkohtelua. Kirjasta käy hyvin ilmi, miten erilaisten instituutioiden luomat säännöt ja ennakkoluulot vaikuttavat siihen, miten ihmisiä ja muita olentoja kohdellaan ja alistetaan. Kirjassa hienoa on se, että tällaisessa hyvin jyrkässä ympäristössä kasvaneen Tessin uudet kokemukset mahdollistavat hänelle sisäistetystä naisvihasta irtipäästämisen ja uusien käsitysten muodostamisen. Kukaan ei ole käsitystensä vanki, jos saa mahdollisuuden nähdä maailman toisella tavalla. 

Kirja on hankalista teemoistaan huolimatta toiveikas ja alku uudelle fantasiasarjalle. Seuraavan osan julkaisusta ei ole vielä tietoa, mutta sitä ennen aion tutustua Hartmanin Seraphina- ja Shadow Scale -kirjoihin, jotka sijoittuvat samaan maailmaan. Ja jos Prinsessoja ja astronautteja -lukuhaasteeseen on vielä fantasiakirja hakusessa, suosittelen Tess of the Roadia. Maailmaan ei mahdu liikaa merirosvoseikkailuista haaveilevia nuoria naisia ja lohikäärmeitä. 

19. heinäkuuta 2018

J.R.R. Tolkien: The Fellowship of the Ring ~ "Just a plain hobbit you look", said Bilbo. "But there is more about you now than appears on the surface."


J.R.R. Tolkien: The Fellowship of the Ring (being the first part of The Lord of the Rings)
Kansitaide: J.R.R. Tolkien
Kustantanut: Harper Collins (2005)
Sivuja: 407

Oli kesä ja olin 12-vuotias, kun avasin Taru Sormusten Herrasta -yhteisniteen (sen, joka jokaisesta kodista löytyy) ja palasin takaisin todellisuuteen Keskimaan läpi kahlanneena ja uuden lempimaailman löytäneenä. Uuvuttava tuo matka kuitenkin oli, sillä olen ehtinyt tuplaamaan ikäni ennen kuin päätin palata Frodon matkakumppaniksi uudelleen, tällä kertaa tosin ensimmäistä kertaa englanniksi. 

Taru Sormusten Herrasta on kaikille tuttu. Jos ei ole ja kirja tuntuu vaikealta tarttua, suosittelen Peter Jacksonin ohjaamaa elokuvatrilogiaa. Nämä ovat parhaita elokuvia, mitä on tehty. Oletan kuitenkin suurimman osan nähneen ainakin elokuvat ja kirjamaailmassa jokunen on varmasti tämän mestariteoksen myös lukenut. Ei siis käytetä turhaa aikaa hahmojen, juonen ja maailman kertaamiseen, koska kaikki me tunnemme Frodon, Gandalfin, Aragornin ja ne miljoona haltiaa, joilla on samantyyliset nimet. Pureudutaankin siis siihen, miksi The Fellowship of Ring on yksi tämän vuoden lempikirjoistani. 

Samwise Gamgee
"Me, sir!" cried Sam, springing up like a dog invited for a walk. "Me go and see Elves and all! Hooray!" he shouted, and then burst into tears.
Sam, oi Sam. En ole samaistunut kirjan hahmoon pitkään aikaan sillä tavoin kuin tähän ihanaan puutarhurihobittiin. Sam on lojaalein, tunteellisin ja suoraselkäisin hahmo, jonka voi kirjallisuudesta löytää. Samin hahmon kautta käsitellään ystävyyttä ja ehdotonta rakkautta upeasti jo ensimmäisessä osassa. Sam on ehdoton siinä, että auttaa Frodoa kaikin tavoin ja laittaa Frodon tarpeet omiensa edelle. Samilla vaikuttaa olevan taipumus kiintyä ja ottaa suojiinsa hiukan heikompia, ja luoda ilmapiiri jossa nämä voivat päästä kiinni omiin vahvuuksiinsa. Breen kylästä mukaan lähtevä Bill-poni on Samin hoivattavana ja tämän myötä Bill muuttuu aliravitusta ja rääkätystä kaakista reippaaksi ja ihanaksi poniksi. Sam kuuluisi ehdottomasti Puuskupuhiin, mikä ei sinäänsä ole yllätys, että häneen samaistun. 

Nörtteilyä ihan täysillä
"Some here will remember that many years ago I myself dared to pass the doors of the Necromancer in Dol Guldur, and secretly explored his ways, and found thus that our fears were true: he was none other than Sauron, our Enemy of old, at length taking shape and power again."
Tolkien on ihana kirjailija siksi, että hän oli omasta maailmastaan niin innoissaan ja isoin nörtti, mitä Keskimaahan liittyen löytyi. Tämä näkyy myös kirjassa: asioita taustotetaan runsaasti, mikä saattaa välillä tuntua puuduttavalta. Kuitenkin kun pääsee Tolkienin tasolle nörtteilyssä, siitä vain nauttii. Jos jokainen olisi yhtä innoissaan ja rakkaudella paneutumassa tekemiinsä asioihin kuin Tolkien, olisi maailma parempi paikka. 

Luontokuvaukset
Touched with gold and red the autumn trees seemed to be sailing rootless in a shadowy sea.
Sanokaa, mitä sanotte, mutta Tolkienin luontokuvaukset ovat upeita ja maisema herää eloon. Vaikka luontokuvausta on runsaasti, on se ripoteltu mukavasti juonen oheen eikä kirja ollut sitä viiden sivun joenmutkien kuvaamista, mitä muistin sen olevan ja mitä siitä usein puhutaan (katso tämä Epic Rap Battles of History -jakso). Kirjoitustyyli yllätti muutenkin kauneudellaan, ei se ollut niin tylsää ja puuduttavaa. Ehkä englanniksi lukeminen (tai aikuiseksi kasvaminen) tekikin tästä ihanan?

Memejä ja jännitystä
"I have no memory of this place at all!" said Gandalf, standing uncertainly under the arch. 
Ihan parasta oli lukea tätä ja löytää ne kohdat, joista on tehty memejä. One simply does not walk to Mordoria ei valitettavasti kirjasta löytynyt, mutta muita repliikkejä löytyi, jotka kuullaan elokuvissakin. Kirja on yllättävän hauska, kuten sen hahmotkin. Pippin on ihana comic relief, kuten myös Galdalf oikealle päälle sattuessaan. Tolkien osaa taiteilla hienosti huumorin ja jännityksen välillä, sillä kirjaa lukiessa oikeasti jännitti, mitä tapahtuu, vaikka osaan tarinan ulkoa unissanikin. 

Oletko sinä lukenut Sormusten Herran? Kuka Keskimaan hahmoista on vienyt sinun sydämesi?

14. heinäkuuta 2018

5 syytä, miksi ostan kirjoja mielummin kuin lainaan niitä kirjastosta

Kävin eilen kirjakaupassa. Oikeastaan kolmessa. Ostin kangaskassillisen kirjoja ja kotona tilasin vielä kaksi lisää. Hyllyissä on jo niin paljon lukemattomia kirjoja, etten uskalla edes laskea. Miksi siis menin ja hankin lisää?

Syy nro. 1: Itseni palkitseminen
6-vuotias pikkusiskoni oli meillä hoidossa viikon. Niin rakas ja ihana kuin siskoni onkin, on hän ekstroverttiluonteensa ja huomionhakuisuutensa takia tällaisella omissa oloissa viihtyvälle kotihiirelle hiukan hengitysharjoituksia vaativa henkilö. Tästä viikosta selvittyäni päätin siis lähteä kirjaostoksille, olinhan sen ansainnut. 

Syy 2: Lohtushoppailu
Olen halunnut pikkutytöstä asti koiran. Varovaisesti olen lähestynyt kasvattajia ja lupaava pentue oli näkyvillä. Saimme kuitenkin tietää, ettei emo ollutkaan kantava eikä pentua ole tulossa. Suoraan sanottuna itketti ja vitutti ja suretti todella paljon. Valitettavasti olen sen verran materialistinen, että uusien kirjojen ostaminen oli hyvä tapa piristää itseä. Lohtushoppailua parhaimmillaan siis. 

Syy 3: Kirja-alan ja kirjakauppojen tukeminen
Ostan kirjoja siksi, että haluan tukea kustannusalaa, kirjailijoita ja kirjakauppoja. Yksi uusista suosikeistani on Nide-kirjakauppa Fredrikinkadulla, joka on pieni, mutta valikoimaltaan loistava kauppa. Tilaan kirjat netistä lähinnä silloin, jos niitä ei ole saatavilla kirjakaupoista tai ne ovat huomattavasti halvempia tilattuna. Ostan kirjoja, jotta kustannusalalla tajutaan, että tällaisille kirjoille on kysyntää; koska haluan, että voin hengailla kirjakaupoissa jatkossakin eikä kaikki myynti siirry nettiin; koska kirjailijat todellakin ansaitsevat siivunsa kakusta. 

Syy 4: Keräileminen
Jatkuvasta tilanpuutteen kasvusta huolimatta keräilen tiettyjä kirjoja. En siis mitenkään sillä tavalla, että etsin pitkin antikvariaatteja jotain tiettyä kirjaa sen arvon takia, vaan sen takia, että tykkään omistaa tietyistä kirjoista useampia kappaleita. Tällöin niitä on helpompi lainata läheisille, kun itselle jää omat kappaleet yllättäviä lukuhimoja varten.

Syy 5: Kirjojen tuhoaminen
...tai siis näin jotkin kirjaharrastajat sanoisivat kirjojen käyttötapaani. Kun kirja on omani, kirjoitan siihen, alleviivaan ja joskus piirrän. Käännän sivut tunnontuskitta koirankorville ja selkämysten taittuminen ei ole juttu eikä mikään. Vaikka kirjastoa rakastankin, en tietenkääm kirjaston kirjoja kohtele näin. Lukukokemukseni syvenee ja arvion kirjoittaminen helpottuu, kun saan työstää kirjaa kynän kanssa. 

Jälleen kerran siis pankkitilille tuhoisa reissu on hyvin perusteltu! Kiinnostaisi kuulla, onko teillä samoja syitä kirjojen ostamiseen vai joitakin ihan muita?

30. kesäkuuta 2018

Libby Page: Pinnalla pysymisen taito

Libby Page: Pinnalla pysymisen taito
Suomentanut: Natasha Vilokkinen
Kustantanut: Otava (2018)
Sivuja: 333

"Älä koskaan pahoittele, hän sanoo tuiman näköisenä. Älä ikinä ole pahoillasi siitä, että tunnet. Älä ikinä pahoittele rakastumista. Minä en ole koskaan ollut pahoillani. En yhtä ainutta päivää."

Pinnalla pysymisen taito on lontoolaisen Libby Pagen esikoisromaani. Kirjan päähenkilöitä ovat Brixtonissa asuvat 86-vuotias Rosemary ja parikymppinen Kate. Rosemary on asunut koko elämänsä Brixtonissa maauimalan vieressä ja käynyt uimassa siellä pienestä tytöstä asti - sota-aikaan, yksin, yhdessä miehensä Georgen kanssa, nuorena ja vanhana. Maauimalaa uhkaa sulkeminen yksityiskuntosalin tieltä, mikä johdattaa Katen, paikallislehden toimittajan, haastattelemaan Rosemarya uimalan mahdollisesta sulkemisesta. Kate uppoutuu uimalan kohtaloon ja sen kautta naisista tulee ystäviä ja kanssataistelijoita uimalan puolesta. 

Kirjaa kuvataan takakannessa "hurmaavaksi hyvän mielen romaaniksi sukupolvet ylittävästä ystävyydestä" ja sitä se todella on. Vaikken juuri viihdekirjallisuutta lue, sai tämä kahden eri-ikäisen naisen ystävyydestä kertova kirja uteliaisuuteni heräämään. Page kirjoittaa mukaansatempaavasti ja luvut ovat niin lyhyitä, että niitä tulee ahmittua huomaamattaan. Vaikka romaanin yleissävy kepeä onkin, käydään siinä läpi myös vakavampia aiheita. Rosemary muistelee kuollutta aviomiestään suhteen alusta loppuun saakka ja näiden kahden rakkaustarina kaikessa kauneudessaan riipii sydäntä. Kate taas kärsii yksinäisyydestä ja masennuksesta ja tämä on kuvattu hyvin ja todenmukaisesti, samaistuttavastikin. Kirja myös kääntää ohimennen parilla lauseella stereotypioita päälaelleen. Kirjan kuluessa Kate kysyy Rosemarylta, ovatko hänen lapsensakin uimareita. Rosemary vastaa, ettei hänellä ole lapsia ja myöhemmin käy ilmi, etteivät Rosemary ja George ole saaneet lasta yrityksistä huolimatta. Usein oletetaan vanhempien ihmisten kyselevän ja olettavan lapsiin ja äitiyteen liittyviä asioita, mutta Page osoittaa, että tähän syyllistyvät nuoremmatkin. Vaikka vakavia aiheita käsitelläänkin, ne ovat enemmän taustalla ja kirja keskittyy maauimalan pelastamiseen. Kirja tuokin esille yhdenlaisen polun aktivismiin, mitä en viihdekirjalta odottanut, mutta mikä positiivisesti yllätti. 

Kirja on kaikkea mitä kesäiseltä viihderomaanilta kaipaa: romantiikkaa, ystävyyttä, ihania slice of life -hetkiä. Rosemaryn ja Katen ystävyys tuo kirjaan myös hiukan feministisiä vivahteita (tai sitten minä näen, mitä haluan nähdä): Rosemary kannustaa Katea olemaan, mitä on ja tuntemaan, mitä tuntee ja ystävyyden myötä Katen itsevarmuus ja ilo elämään palaavat. Jotenkin oli ihana nähdä, että vasta ystävyyden tuoman varmuuden ja hyvän olon myötä myös romanttinen rakkaus tuli mahdolliseksi. Joten naiset ja kaikki muutkin, rakastakaa toisianne ja taistelkaa sen puolesta mihin uskotte. Se kantaa.