10. helmikuuta 2019

hiljaisia ja tyhmiä tyttöjä eli tammikuun luetut



Ajattelin satunnaisten miniarviopostausten sijaan alkaa taas tekemään kuukauden koosteita, jotta kaikki luetut kirjat pääsisivät jollakin tapaa blogiin ja miniarviot tulisivat järkevässä ajassa lukemisesta eikä esimerkiksi useamman kuukauden jäljestä. Linkitän postaukset kirjan nimeen, jos kirjasta on erillinen arvio. Tammikuussa luin 6 kirjaa, ihan hyvä startti tälle kirjavuodelle!


Hyvä kattaus siitä, millaisia naisia suomiräpin kentällä on vaikuttanut ja vaikuttaa.



Yksi lempikirjoistani ol ihana uudelleenluettunakin.


Sally Salminen: Katrina

Postaus tulossa, mutta tämä oli kuukauden lemppari!


Debbie Tung: Quiet girl in a noisy world

Ihanan samaistuttava sarjakuva introvertista naisesta. Tämän voisi lukea aina silloin kun tuntuu, ettei riitä maailmalle. Semmoinen fiiliskirja, tämä iskee tai ei.


Harriet Dyer: The little book of feminism

Alle satasivuinen pikkukirja antaa hyvän kertauksen feminismin eri aalloista, päävaikuttajista, ajettavista asioista ja feminismin nykytilasta. Lopussa on myös kirjalista 1800-luvulta nykypäivään, tämän voisin ottaa haasteeksi lukea.


Tiitu Takalo: Tyhmä tyttö


Tiitu Takaloa on suositeltu Liv Strömquist-postausten yhteydessä ja vihdoin tartuin hänen kokoelmateokseensa. Sarjakuvat olivat hyviä, mutta Liv-vertaus ei tee niille hyvää. Huumoria tai historiaan/faktoihin perustuvia sarjakuvia ei juuri ole vaan Takalo kuvaa sarjakuvan keinoin naisen elämää ja sen mutkia feministisestä näkökulmasta. Lisäperehtymisen arvoinen, mutta ei vienyt täysin sydäntä.

Monia muitakin kirjoja luin tammikuun aikana, mutta lasken luettuihin vain loppuun asti luetut. Keskeneräisiä kirjoja on ihan liian monta ja Goodreadsini ei todellakaan heijastele todellista tilannetta, katsotaan miten tästä taas selvitään. 

Miten teidän kirjavuotenne on lähtenyt käyntiin?

27. tammikuuta 2019

astrid lindgren: veljeni leijonamieli


Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli
Suomentanut: Kaarina Helakisa
Kuvittanut: Ilon Wikland
Kustantanut: WSOY (30.painos 2009)
Sivuja: 231

Lukuhaasteet: Joka päivä on naistenpäivä -klassikkohaaste & Reading Women Challenge, kohta 5: children's book

"Mutta silloin Joonatan sanoi, että oli asioita, jotka oli tehtävä, vaikka ne olivatkin vaarallisia. 
- Minkä takia? minä kysyin. 
- Muuten ihminen ei ole ihminen vaan vain rikkahippunen, Joonatan sanoi."

Yksi rakastetuimpia lastekirjallisuuden klassikoita on Veljeni Leijonamieli. Korpun ja Joonatanin seikkailut Nangijalassa ovat lähes jokaiselle tuttuja, mutta lyhyt kertaus kuitenkin: Korppu on pieni poika, joka on kuolemansairas. Hän asuu äitinsä ja isoveljensä Joonatanin kanssa pienessä asunnossa ja suurimmaksi osaksi makoilee ja yskii kaiket päivät. Eräänä päivänä taloon syttyy tulipalo ja Joonatan ryntää pelastamaan Korppua. Joonatanin hypätessä palavan talon ikkunasta käy niin, että Joonatan kuolee. Joonatan on kuitekin ennen kuolemaansa kertonut Korpulle Nangijalasta, ihanasta kuolemanjälkeisestä maasta, jossa on vihreitä laaksoja ja pelkkää iloa. Pian Joonatanin jälkeen Korppukin kuolee sairauteensa ja pääsee Nangijalaan. Nangijalassa ei kuitenkaan ole kaikki täysin huoletonta, sillä paha Tengil yrittää sortaa Ruusulaakson asukkaita ja Kirsikkalaaksossa asuvat Leijonamielen veljekset lähtevät mutkien kautta apuun. 

Luin Veljeni Leijonamielen ensimmäisen kerran yläasteella ja rakastuin siihen. Uudelleenlukemisen paikka tuli kolmen naisen lukupiirin myötä ja olikin jo korkea aika lukea uudelleen yksi lempikirjoistani. (Mikäli lempikirjojen uudelleenlukeminen kiinnostaa, kannattaa katsastaa Luetaan lemppareita -haasteeni.) Olin unohtanut, miten synkkä ja surullinen kirja tämä on. Kuolemasta puhutaan suoraan ja avoimesti, tyrannit hallitsevat paratiisia ja tarinaan mahtuu niin pettureita kuin kuolemanpelkoa. Korpun hahmon sanoittamat tunteet väsymyksestä, pelosta ja surullisuudesta kuulostivat allegorialta masennukselle. Korppu pelkää kuolemaa ja aika lailla kaikkea, toteaakin ettei kukaan ehdi pelkäämään yhtä nopeasti kuin hän. Maan päällä eläessään Korpun sairaus on vaikuttanut hänen itsetuntoonsa kovin: hän tuntee olevansa pieni ja heikko, ja tarvitsee runsaasti muiden kannustusta voidakseen tehdä niitä asioita, joita haluaa. Hel-YA-tapahtumassa peräänkuulutin vässyköitä päähenkilöitä ja Korppu on täydellisellä tavalla sellainen. Ei huono, ei paha, eikä lopulta niin heikkokaan, mutta ei myöskään alusta asti täydellisen rohkea ja hieno kuten veljensä Joonatan. 

"Kumminkaan en voinut olla ajattelematta, miten ihanaa olisi, jos meidän ei kaiken aikaa tarvitsisi olla sellaisia rohkeita ja voimakkaita."

Oli ihana lukea Veljeni Leijonamieli uudelleen, sillä siihen tuli uudenlaisia sävyjä ja merkityksiä aikuisiällä luettuna, mutta kuitenkin siinä oli sama satumaisuus ja ihanat elämänviisaudet kuin ensimmäiselläkin lukukerralla. Kirjan loppu on rohkean avoin lastenkirjaksi ja jättää pohtimaan. Kirjassa Korppu toteaa, ettei maailmassa olisi pahaa jos kaikki olisivat Joonatanin kaltaisia, mutta Veljeni Leijonamieli antaa myös vaihtoehdon: joskus voi olla suurempaa rohkeutta voittaa pelkonsa  kuin olla pelkäämättä ollenkaan, ja olla hieman enemmän Korpun kaltainen. 

26. tammikuuta 2019

Kirja on ihmisen paras ystävä, eli Luetaan lemppareita -lukuhaaste

Tiedän, etten ole ainoa, jonka lukulistat ovat loputtomia kiinnostavien uutuuksien pidentäessä niitä jatkuvasti. Ennen kirjasomea minulla ei ollut järkyttävän pitkiä lukulistoja, järkyttävää määrää lukemattomia kirjoja ja jatkuvaa varauslistaa kirjastossa. Löysin kyllä uusia kirjoja, mutta luin myös paljon kirjoja uudelleen, etenkin niitä joita pidin lempikirjoinani. En ole harrastanut uudelleenlukemista juurikaan muutamaan vuoteen enkä usko olevani ainoa. Siksi ystävänpäivänä alkaakin Luetaan lemppareita -lukuhaaste. Haasteen nimi kertoo kaiken: lue lempikirjojasi uudestaan. Voit lukea yhden, voit lukea kaikki, mutta pointtina on, että keskittyisimme myös kirjahyllyistä löytyviin parhaisiin ystäviin uusien tuttavuuksien rinnalla. Onko kirja lemppari enää kaikkien vuosien jälkeen? Sementoiko se itsensä ikuisuuslemppariksi uudelleenlukemisen myötä vai oliko se aikakauteen liittyvä lempikirja? Ja kenties, mikä on THE lempikirja?

Omalla lempparilukulistallani ovat mm. 
♥ Neil Gaiman: Neverwhere
♥ Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki
♥ Laura Bates: Everyday Sexism
♥ Saara Turunen: Rakkaudenhirviö
♥ Muriel Barbery: Siilin eleganssi
♥ Laura Lindstedt: Oneiron
♥ Laura Save: Paljain jaloin
♥ Erika Johansen: The Queen of the Tearling
♥ Tove Jansson: Muumipappa ja meri
♥ Anja Snellman: Antautuminen

Lista voisi jatkua loputtomiin, sillä lemppareita on toki kertynyt vuosien mittaan. Toivon tämän lukuhaasteen herättelevän ajattelemaan jatkuvaa uutuuskirjatulvaa ja siihen keskittymistä sekä tuovan ihania lukuhetkiä ja uudelleen löydettyjä lemppareita. 

Minkä lempikirjan sinä haluaisit lukea uudelleen?

15. tammikuuta 2019

heini strand: hyvä verse


Heini Strand: Hyvä verse - suomiräpin naiset
Kansi: Bifu, bifffen.com
Kustantanut: Into Kustannus (2019)
Sivuja: 200
Arvostelukappale

"Maskuliiniset piirteet ja koko kuvasto on räpissä niin vahvaa. Naisena täytyy ottaa sitä haltuun tavalla, joka ei ole tosi monelle naisoletetulle helppoa tai ominaista. Meidän täytyy laajentaa tapoja, miten hiphopin sisällä saa itseään ilmaista."
- FanFan (SOFA)

Hyvä verse on yksi vuoden odotetuimmista kirjoistani eikä syyttä. Suomalaisten naisoletettujen räppärien äänet eivät ole päässeet tarpeeksi esille, sillä Hyvä verse on ensimmäinen kirja keskittyen heihin. Vaikka kuuntelenkin räppiä, tiesin vain hieman alle puolet haastatelluista artisteista. Viime kesänä (tai syksynä?) löysin SOFA-nimisen duon, jonka kautta löysin D.R.E.A.M.G.I.R.L.S.-poppoon ja rakastuin uudelleen suomiräppiin sitten yläasteen, jolloin Elastinen oli kovinta, mitä tämän nuoren naisen hiphop-lautaselta löytyi. Onneksi ajat ovat muuttuneet, eikä parasta räppiä ole enää "Mä tiedän, et sul on joku toinen vielä,mut se joku ei oo kuin tiellä, kun mä aion viedä sut, kukaan ei voi mua kieltää"-tyyppinen misogyyninen uho. 

Strand on gradunsa suomiräpistä tehnyt kirjoittaja ja Hyvä verse 27 räppärin haastattelu erilaisista teemoista lyriikasta ja historiasta naisen asemaan musabisneksessä. Kirjassa käydään läpi suomiräpin synty muun muassa Mariskan, Marikon ja Yaviksen kautta ja käsitellään räpin nykyistä sanomaa myös uudempien artistien, kuten Adikian, Yeboyahin ja SOFAn kertomana. Kirja on hyvä paketti uutta ja vanhaa, jotain uutta löytyy varmasti jokaiselle. Haastatteluista koostuva kirja tuntuu välillä sirpaileiselta, mutta toisaalta, näin saadaan käsiteltäviin asioihin moniääninen näkökulma eikä luettavuus tästä juurikaan kärsi. Joidenkin haastateltavien kanssa on ehkä samaa mieltä, joidenkin eri mieltä ja se jos mikä on hyvä (luku)kokemus: vaikka mielipide eroaisikin omastasi, se ansaitsee silti päästä kuuluviin. Moniäänisyyttä kaipaavat haastatellut artistitkin suomiräppiin iänikuisen misogynian ja uhoamisen sijaan. 

Kirjassa on otettu tiukka rajaus naisoletettuihin artisteihin eikä esimerkiksi rodullistamista oteta kirjassa huomioon, ja se selkeästi sanotaankin johdannossa. Vaikka aiheen rajaaminen on ymmärrettävää, olisi ollut mielenkiintoista kuulla myös tähän liittyvää kommentointia, sillä haastateltavana oli useampikin rodullistettu räppäri. Kirja tuo kuitenkin monipuolisia näkemyksiä ja mielipiteitä esiin ja jokaisella artistilla onkin oma lähtökohtansa musiikin tekemiseen ja "naisräppärinä" olemiseen. Hyvä verse on nerokas sanaleikki siitä sanaparista, jotka naisräppärit yleensä kuulevat: "hei sulla on hyvä perse". Nämä naiset eivät jää miehille toiseksi verseissä ja kirja antaakin tärkeän viestin suomiräp-skenelle: valta on vaihtunut ja faktahan on, et matriarkaatti on koskematon

12. tammikuuta 2019

michelle obama: minun tarinani


Michelle Obama: Minun tarinani
Suomentanut: Ilkka Rekiaho
Kustantanut: Otava (2018)
Sivuja: 510
Arvostelukappale

"Olen tavallinen ihminen, joka huomasi kulkevansa epätavallista taivalta. Toivon tarinani kertomalla tekeväni tilaa muille tarinoille ja muille äänille, avartavani käsitystä siitä, kuka kuuluu minnekin ja miksi."

Michelle Obaman Minun tarinani (englanniksi Becoming) oli loppuvuoden 2018 kirjatapaus ja viimeinen kirja, jonka luin viime vuonna. Myönnän, etten ole kovin kiinnostunut Yhdysvaltojen politiikasta ja oikeastaan tämän kirjan pariin halusin Sivumennen-podcastin Obama-fanituksen takia. Kirjallisuuspodcastit ovat korvaamattomia, sillä ilman niitä olisi tämäkin kirja mennyt minulta varmasti ohi lukematta. Nyt aion lainata sitä eteenpäin, sillä tämä kirja voi avartaa monenlaisia silmiä.

Michelle Obama (os. Robinson) on Chicagon Southsidessa syntynyt, Harvardin käynyt juristi, sisko, tytär, äiti ja puoliso. Puoliso maailman cooleimmalle presidentille, Barack Obamalle. Vaikka Barack on kiistatta iso osa kirjaa, käydään siinä läpi silti Michelleä: hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan, uran aloittamista ja työpaikkojen vaihtamista, äitiyttä ja kumppanuutta, Michellen tunteita ja ajatuksia tähän kaikkeen liittyen. Elämäkerroissa minua ei juurikaan kiinnosta lapsuusajan kuvaukset eikä tämäkään tehnyt poikkeusta, vaikkei se varsinaisesti tylsä ollutkaan. Järkytyin hieman, kun jossain vaiheessa huomasin odottavani, milloin Barack saapuu kuvioihin. Minä, jokaisessa sosiaalisessa mediassa feminiksi itseäni kutsuva, odotan naisen kirjoittamassa omaelämäkerrassa, milloin mies saapuu kuvioihin?! Vähän hävettää, mutta niin se meni. Barackin ilmestyminen Michellen elämään kuitenkin toi tarinaan nostetta, vauhtia ja käänteitä: kontrollifriikki joka on suunnitellut elämänsä etukäteen ei ole yksinään ihan niin mielenkiintoinen "päähenkilö" kuin hyväsydäminen idealisti, joka tarttuu tilaisuuteen, kun se eteen tupsahtaa. 

Kirja on huolellisesti ja mukaansatempaavasti kirjoitettu eikä 500-sivuinen kirja tuntunut liian hitaalta tai pitkältä. Kirjan osat on nimetty Minuksi, Meiksi ja Enemmäksi, mikä toimii englanniksi paremmin kuin suomeksi (kirjan nimi Becoming -> Me, Us, More). Suomennoksessa oli jotain kummallisuuksia, esimerkiksi kirjassa käytettiin useaan kertaan sanaa gaypari homoparin sijaan ja jotkin itsestäänselvät asiat oli suomennettu, kun taas osa oli jätetty englanninkieliseksi. Se ei onneksi lukukokemusta juuri häirinnyt. 

Eniten pidin kirjassa rasismin ja seksismin kuvauksesta. En aiheen itsensä takia, tietenkään, vaan siksi että poliitikon puolison elämäkerta olisi voinut olla kaunisteltua kuvausta elämästä. Michelle ei sitä kuitenkaan niin kirjoita vaan kertoo henkilökohtaisen elämän rosojen lisäksi siitä, miten häntä ja hänen perhettään on kohdeltu ihonvärin ja ennakkoluulojen takia. Tuntuu absurdilta, että Michelleä on valmennettu, ettei hän näyttäisi niin vihaiselta vaan hymyilisi enemmän julkisissa tilaisuuksissa. Julkisuuden varjopuolet on kuvattu rehellisesti kuitenkaan mediaa demonisoimatta, vaan asiat todeten. Kevyempänä seikkana todettakoon, että rakastin esipuheen koirajuttuja. (Kirja siis alkaa näin: "Lapsena en toivonut suuria. Halusin koiran.") Oli ihana lukea, miten Michelle mietti koiriensa sopeutumista Valkoisen talon jälkeiseen elämään ja kuinka toinen koirista kakkasi Valkoisen talon lattialle. Koiraihminen minussa vakuuttui Michellestä jo ensimmäisillä sivuilla. 

En usko, että jatkossakaan luen hirveästi politiikassa toimivien henkilöiden elämäkertoja, mutta olen iloinen että luin tämän. Kirja on kiistatta päätynyt miljoonien ihmisten käsiin ja hyllyille ja Michellen tarina voi varmasti avartaa katseita ja inspiroida niitä, jotka eivät kuulu valtaenemmistöihin ottamaan tilaa, korottamaan ääntä ja toteuttamaan unelmia, joihin harva uskoo. Maailmaan täytyy mahtua monenlaisia ääniä ja valkoinen heteronormatiivinen miesylivalta saisi olla historiaa. Yhdysvaltojen ensimmäistä naispresidenttiä odotellessa!

1. tammikuuta 2019

pitelemätöntä kirjariemua ja grandiooseja suunnitelmia vuodelle 2019


Book lover (noun): 
1. a person devoted to reading 
2. one who would rather stay inside and read than go outside and play
3. someone who gets lost in a story and loves to dream with open eyes...

Beware: never disturb a book lover when he/she is reading. Results can be fatal. 

Lukutoukan vuoden kohokohta: kirjalistat, lukusuunnitelmat, ihana tulevien kirjojen odottava kutkutus. Uuden vuoden uudet suunnitelmat. Hienompia ja parempia suunnitelmia ei olekaan! Olen kihissyt jo muutaman päivän uusien suunnitelmien äärellä, ihanaa päästä aloittamaan ne tänään!

 GOODREADS READING CHALLENGE 
Asetan Goodreads-tavoitteekseni ensimmäistä kertaa 100 kirjaa. Luettujen kirjojen määrä on vaihdellut reilusta kolmestakymmenestä kahdeksaankymmeneen, mutta tänä vuonna haluan tehdä lukemisesta ykkösprioriteetin. Sosiaalinen media jääköön imemään toisten ajan ja elämänhalun, minua ja kirjojani ei pidättele enää mikään!

 READING WOMEN CHALLENGE 2019 
Löysin Nelli Ruotsalaisen Instagramista naiskirjailijoihin liittyvän lukuhaasteen ja milloin tällaisen mahdollisuuden voisi muka ohittaa? RWC:ssä on 24 + 2 kohtaa, joihin olen valmiiksi suunnitellut luettavat kirjat, mutta ne saattavat muuttua, joten pitkää listausta ei tähän kannata tehdä. Lisätietoa ja haastekohdat löytyvät täältä. Innostuksesta kertoo kuitenkin se, että käytin kaksi päivää täydellisen suunnitelman tekemiseen enkä malta odottaa haastekohtien ruksimista listaltani. 

 HYLLYNLÄMMITTÄJÄ 
Vuonna 2018 lähdin kokoamaan hyllynlämmittäjäpinoani velvollisuuksien ja aikamääreiden perusteella. Luin noista 12 valitsemastani kirjasta nolla. Tänä vuonna päätin lähteä siitä, mitkä kirjat oikeasti haluaisin lukea. Hyllynlämmittäjiä on uusimman laskuni mukaan 280, joten valinnanvaraa todella riitti. Tänä vuonna toivon näiden kirjojen lämmittävän hyllyjeni sijaan sydäntäni:

Patrick Rothfuss: The Name of the Wind ♥ Hayao Miyazaki: Starting Point 1979-1996 ♥ Leena-Maija Rossi: Muuttuva sukupuoli ♥ Neil Gaiman: Norse Mythology ♥ Miki Liukkonen: O ♥ Julia Ember: The Seafarer's Kiss ♥ Tove Jansson: Kunniallinen petkuttaja ♥ George Orwell: Eläinten vallankumous ♥ Arina Tanemura: I.O.N. ♥ Enni Vanhatapio: Absentia ♥ Jani Toivola: Musta tulee isona valkoinen ♥ Clarissa Pinkola Estes: Naiset jotka kulkevat susien kanssa

 MUITA LUKUHAASTEITA 
Ihana Joka päivä on naistenpäivä -klassikkohaaste jatkuu maaliskuun alkuun asti ja kun yksi hyvä loppuu, toinen alkaa. Nimittäin #lukemattomatnaiset (eli pidemmältä nimeltään Prinsessoja ja astronautteja, joka selvyyden ja korvamatojen vuoksi tänä vuonna vaihdetaan vain Lukemattomiksi naisiksi) palaa takaisin uusin haastein! Tästä lisää lähempänä maaliskuuta. Sen verran voin vinkata, että elämäkertoja kannattaa tällekin kierrokselle alkaa jo silmäillä...

Millaisiin haasteisiin te aiotte osallistua tänä vuonna?

31. joulukuuta 2018

52 luettua kirjaa myöhemmin


”You can find magic wherever you look. Sit back and relax, all you need is a book.” 
- Dr. Seuss

Vuoden kirjat on luettu ja tänään pidän lukutauon, vedän henkeä ennen uutta sukellusta. Huomenna alkaa uusi vuosi ja uudet lukulupaukset, mutta katsahdetaan ensin vielä taaksepäin. 

Tänä vuonna ilmestyneet lempparit:
Lily Allen: My Thoughts Exactly, Tomi Adeyemi: Children of Blood and Bone, Saara Turunen: Sivuhenkilö, Shirley Jackson: Linna on aina ollut kotimme, Maggie Nelson: Argonautit
(näemmä lemppareista tulee myös kirjoitettua tänne)

Heti lempparikirjailijoiden listalle hypänneet:
Helmi Kekkonen (Vieraat), Neil Gaiman (Coraline, Art Matters)

Mitä olisin halunnut vielä lukea:
Erin Morgerstern: The Night Circus, Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo, Laura Bates: Misogynation ja kaikki hyllynlämmittäjäni, joista luin pyöreät nolla.

Mitä olisin voinut jättää lukematta:
Max Porter: Surulla on sulkapeite, Sarah J. Maas: A Court of Frost and Starlight, Sarah J. Maas: Tower of Dawn (ja tämän jätinkin kesken)

Eniten ja vähiten luetut:
Sarjakuvat ja manga (17), runot (4) ja näytelmät (1)

Kirjavuoden kohokohta:
Hel-YA-tapahtumassa panelistina oleminen ! Ja vähän kauempaa haettuna se, että sain kuvassa näkyvän maailman parhaan lukukamun 💕


Mikä oli sinun kirjavuotesi kohokohta ja mitkä lempikirjojasi?